4 Comments

  1. Maanantain tervehdys, Survister! 🙂 Onpa mukava, kun tĂ€nne blogiisi voin taas kommentoida!
    Vaikenemisen armo – siitĂ€ voisi keskustella paljonkin, mutta mieleeni tulee sellaisia ajatuksia, ettĂ€ vaikeneeko ihminen -noin niinku yleensĂ€- itsensĂ€ vai sukulaistensa/muun “ympĂ€ristönsĂ€” vuoksi…?
    Kautta aikojen se on kuulunut varsinkin suomalaiseen, sanoisinko kansanluonteeseen tai -perinteeseen, ettĂ€ niistĂ€ vaikeista asioista on vaiettu… lapsillekin on teroitettu jo pienestĂ€ pitĂ€en, ettĂ€ “tĂ€stĂ€ ei sitten vieraille puhuta”. Sellaista se oli ainakin meillĂ€ ja varmaan monissa muissakin perheissĂ€. Ja on edelleenkin.

    Uskon, ettĂ€ sinĂ€ perheesi erityisherkimpĂ€nĂ€ lapsena “talletit” mieleesi kaiken sen, mitĂ€ mummosi sanoi sinulle ja Ă€idillesi. Varmasti sisaruksesikin kuulivat joskus niitĂ€ hĂ€vyttömyyksiĂ€, joita se mummosi suuttuessaan suustaan lateli, mutta oliko niin, ettĂ€ he pÀÀstivĂ€t ne ikÀÀnkuin toisesta korvasta sisÀÀn ja toisesta ulos…?

    Vaikeista asioista vaikeneminen lamauttaa tunne-elÀmÀÀ ja johtaa harhapoluille, josta asiasta olet kirjoittanutkin siinÀ koskettavassa runomuotoisessa kirjeessÀsi. KyllÀ minulla olisi niin paljon siitÀkin kommentoitavaa edelleen, mutta mieluummin jossain muualla kuin tÀÀllÀ kaikkien nÀhden.

    HyvÀÀ pÀivÀnjatkoa sinulle toivotellen -Lulu-

    Like

    1. tĂ€hĂ€n kommenttiis ois vaikka mitĂ€ kommentoitavaa, mutta nyt on ajatukset tĂ€ssĂ€ pĂ€ivĂ€ssĂ€, armoa ei joku taho anna kun en vaikene 😉

      Like

  2. Great post but I was wanting to know if you could write a litte more on this subject?
    I’d be very thankful if you could elaborate a little
    bit further. Thank you!

    Like

  3. Pretty nice post. I just stumbled upon your weblog and wanted to say
    that I’ve truly enjoyed surfing around your blog posts.
    In any case I will be subscribing to your rss feed
    and I hope you write again very soon!

    Like

Comments are closed.

%d bloggers like this: