4 thoughts on “vaikenemisen armo – mercy of numbing

  1. Maanantain tervehdys, Survister! Onpa mukava, kun t瓣nne blogiisi voin taas kommentoida!
    Vaikenemisen armo – siit瓣 voisi keskustella paljonkin, mutta mieleeni tulee sellaisia ajatuksia, ett瓣 vaikeneeko ihminen -noin niinku yleens瓣- itsens瓣 vai sukulaistensa/muun “ymp瓣rist繹ns瓣” vuoksi…?
    Kautta aikojen se on kuulunut varsinkin suomalaiseen, sanoisinko kansanluonteeseen tai -perinteeseen, ett瓣 niist瓣 vaikeista asioista on vaiettu… lapsillekin on teroitettu jo pienest瓣 pit瓣en, ett瓣 “t瓣st瓣 ei sitten vieraille puhuta”. Sellaista se oli ainakin meill瓣 ja varmaan monissa muissakin perheiss瓣. Ja on edelleenkin.

    Uskon, ett瓣 sin瓣 perheesi erityisherkimp瓣n瓣 lapsena “talletit” mieleesi kaiken sen, mit瓣 mummosi sanoi sinulle ja 瓣idillesi. Varmasti sisaruksesikin kuulivat joskus niit瓣 h瓣vytt繹myyksi瓣, joita se mummosi suuttuessaan suustaan lateli, mutta oliko niin, ett瓣 he p瓣瓣stiv瓣t ne ik瓣瓣nkuin toisesta korvasta sis瓣瓣n ja toisesta ulos…?

    Vaikeista asioista vaikeneminen lamauttaa tunne-el瓣m瓣瓣 ja johtaa harhapoluille, josta asiasta olet kirjoittanutkin siin瓣 koskettavassa runomuotoisessa kirjeess瓣si. Kyll瓣 minulla olisi niin paljon siit瓣kin kommentoitavaa edelleen, mutta mieluummin jossain muualla kuin t瓣瓣ll瓣 kaikkien n瓣hden.

    Hyv瓣瓣 p瓣iv瓣njatkoa sinulle toivotellen -Lulu-

    Like

    1. t瓣h瓣n kommenttiis ois vaikka mit瓣 kommentoitavaa, mutta nyt on ajatukset t瓣ss瓣 p瓣iv瓣ss瓣, armoa ei joku taho anna kun en vaikene

      Like

  2. Great post but I was wanting to know if you could write a litte more on this subject?
    I’d be very thankful if you could elaborate a little
    bit further. Thank you!

    Like

  3. Pretty nice post. I just stumbled upon your weblog and wanted to say
    that I’ve truly enjoyed surfing around your blog posts.
    In any case I will be subscribing to your rss feed
    and I hope you write again very soon!

    Like

Comments are closed.