perhesalaisuudet

9 comments

1. Hei! 🙂 Vastaanpa sinulle vielä tänne tämänpäiväiseen postaukseesikin.

   Perhesalaisuuksista. No joo, onhan niitä mullakin taas muutamia kerrottavaksi.
   Isäni on nyt sairaalassa ja huolestuneina seuraamme sitä, että miten hän alkaa toipumaan keuhkokuumeesta, joka iski häneen flunssan jälkitautina. Hän on jo yli 85-vuotias…

   Toinen on se vanha -jo il-foorumiltakin tuttu- “salaisuus”, että ukkoni on ratkennut taas ryyppäämään ja häipyi illansuussa erään ryyppykaverinsa luokse. Kotiintuloaikansa on aina “tuntematon”. Hän tullenee kotiin joko huomenaamulla tai vasta parin, kolmen vuorokauden kuluttua. Ei hän jaksa tai osaa olla mun tukena, vaikka pyysin, ettei hän lähtisi, kun appiukkonsakin on niin huonona… hän sanoi vain, että eipä se ole hänen asiansa ja silleen.
   Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, kun hänen oma isänsä kuoli ja muistan sen kuin eilisen päivän, miten minä vein tiedon siitä hänelle lähibaariin eräänä syksyisenä sunnuntaiaamuna…

   – Lulu Marlene –

   LikeLike

   1. Hei Lulu, olen sanaton sanojesi äärellä..

      tein postauksen illalla aatellen että lisään siihen kuvan kunhan saan sketsattua sen ja sinä ehditkin jo kommentoida..

      täss on sulle kirja luettavaksi.

      pärjäile.

      LikeLike

      1. Tiistain tervehdys, Survister! 🙂 Kiitos viestistäsi ja kiitos siitä, että sinä kuuntelit…
         Eihän sitä voikaan aina sanoa mitään eikä ymmärtääkään täysin, jos toisen ongelmat ovat erilaisia kuin omat. Mutta itsekin vaikeuksien kanssa kamppaileva tunneihminen ymmärtää aina kuitenkin toista vaikeuksissa olevaa paremmin kuin ne kaikinpuolin hyvinvoivat ja vahvat “järki-ihmiset”.
         Hehän vain kehoittavat unohtamaan (!?) ikävät asiat ja katselemaan ja kuuntelemaan kevättä, juupa juu…

         Kiitos sinulle myös tuosta kirjavinkistä! 🙂 Tuo kirja on varmasti hyvä ja ehkä minunkin aiheellista lukea mahdollisimman piankin. Täytyypä katsoa, löytyisikö sitä kirjastosta vai tilaisinko sen netistä.

         Hyvää päivänjatkoa sinulle! 🙂 toivottelee ystäväsi Lulu

         LikeLike

2. Keskiviikon tervehdys, Survister! 🙂 Minäpä kokeilen, onnistuuko mun linkittää tänne yksi mielenkiintoinen juttu, joka ainakin meikäläiseen kolahti, tosin ikävin muistoin:

   http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000001128734.html

   No, se “kurittaja” on jo vanha sairas ihminen, mutta hän on alkanut toipua yllättävän hyvin siitä keuhkokuumeesta ja pääsee jo tänään kotiin toipumaan. Ja hyvä niin.

   Hyvää ja aurinkoista kevätpäivän jatkoa sinulle! 🙂 toivottelee Lulu

   LikeLike

   1. hei lulu, kopioin tähän tuota is-artikkelia:

      Lapsen runo

      ”Lapsi, jota ivataan, oppii pelkäämään.

      Lapsi, jota arvostellaan, oppii tuomitsemaan.

      Lapsi, jota petetään, oppii pettämään.

      Lapsi, joka kohtaa vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.

      Lapsi, joka saa hellyyttä, oppii rakastamaan.

      Lapsi, jota rohkaistaan, oppii luottamaan itseensä.

      Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään totuutta.

      Lapsi, jota kiitetään, oppii olemaan kiitollinen.

      Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen.

      Lapsi, joka saa tietoa, oppii tuntemaan viisauden.

      Lapsi, jota kohtaan tunnetaan kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.

      Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.”

      minulla oli täss tunne ett kaikki on blogissa sanottu, siit kertoo myös tää verkas vastaustahtinikin, niin tänä aamuna heräsin uneen, josta postaus ylempänä, tuo uni palautti takaisin realityyn miks tää blogi on olemassa.

      LikeLike

3. Hei Survister! 🙂 Kiitos sinulle, kun kopioit tuon Lapsen runon tänne! Luin sen uudelleen oikein kohta kohdalta ja ajatuksen kanssa… ja kun olen kertonutkin jo il-foorumilla sen, miten kasvoin negatiivisessa ja tunneköyhässä lapsuuskodin ilmapiirissä, niin aika monet tuon runon alkupuolen kohdat “natsaavat” meikäläiseen.

   Vierailin eilen perheessä, jossa isä on älykäs, mutta äiti ei ole mikään varsinainen “järjen jättiläinen”, mutta hänessä on sellaista, sanoisinko alkukantaista “emomaista” äidinrakkautta, jota hän osoittaa avoimesti lapsilleen jopa vieraittenkin läsnäollessa. Siihen perheeseen on syntynyt n. kuukausi sitten uusi vauva, jota isommat lapsetkin kävivät aina vähän väliä hypistelemässä ja silittelemässä. Myös lasten isä otti sitä pikkuista syliinsä yhtenään. Mietin sitä kaikkea katsellessani, että mitähän tuosta lapsesta tuleekaan, kun hän hän saa kodissaan jo elämänsä alusta alkaen noin paljon rakkautta ja myönteistä huomiota… Minä viihdyin siellä iltamyöhään ja yöksikin olisin kuulemma saanut jäädä :).

   – Lulu Marlene –

   LikeLike

4. I was more than happy to search out this web-site.I wished to thanks to your time for this excellent read!! I undoubtedly having fun with every little bit of it and I’ve you bookmarked to check out new stuff you weblog post.

   LikeLike

5. A motivating discussion is definitely worth comment.
   I do believe that you need to publish more about this topic, it might not be a taboo matter but generally people don’t talk about such issues.
   To the next! Cheers!!

   LikeLike

6. This design is spectacular! You definitely know how to keep a reader
   amused. Between your wit and your videos, I was almost moved to start my own blog (well, almost…HaHa!) Excellent job.
   I really loved what you had to say, and more than that, how you presented it.
   Too cool!

   LikeLike

Comments are closed.