8.15 On välitilinpäätöksen aika.
Nyt postauksiin tulee luova tauko tai jopa koko wordpressblogi sulkeutuu niinkuin googlen blogspotikin. Mitäkö se on netin keskustelupalstoilla luuhaaminen muuta kuin suuria sanoja ja pieniä tekoja. Niin se oli aika Iltalehden keskustelufoorumillakin ja samaan sorruin Torikahvilassa. Nyt täst eteenpäin torikahvila-sana on bannissa tässä blogissa.
MInulla siis aatos sulkea tämä blogi, survisterin nettiseikkailut päättyis niinku ihan sillee ett ketä ne loppujen lopuks kiinnostaakaan. Ilfoorumista erkaneminen oli suhtkoht helppo operaatio ja nyt kun mielessäin oli että haudataan survister ja aloitetaan uudestaan tyhjältä pöydältä ilman menneisyyden nettihaamuja niin tänä aamuna heräsin uneen joka palautti todellisuuteen kaikenlaisista nuivista persukuvioista joihin olen sotkeutunut varsinkin tämän alkuvuoden aikana netissä.
Tuossa unessa minulla oli jonkun sortin terapiatapaaminen joka paikka sitten osoittautui koululuokaksi. Menin sinne tapaamaan miestä valtakirjan kanssa, ensin luokassa oli mies joka sanoi minulle etten tarvitse valtakirjaa sielläoloon kun hänelle sellaista aloin esittää. sitten luokkaan tuli mies jota alunperin menin tapaamaan, hän kätteli ja siirtyi sitten taka-alalle, koska luokkaan tupsahti joku parinkymmenen naisen joukko, joka sitten alkoi tentata minua, ensimmäinen nainen sanoi että vihastahan me keskusteltiin viimeksikin, toinen sanoi että tänään on taas joku mies puskissa naisia kyttäillyt ja mä vastasin hälle että kadulla oon vaan kulkenut, kolmas harmaahapsinen nainen sanoi minulle että minä en koskaan ole osannut pyytää anteeksi, siihen heräsin.. ja just kun tarkoitus oli kuolettaa tää blogi niin tällainen uni joka herätti pohtimaan elämäni peruspilareita ja bloggaukseni tarkoitusperiä.. ylhäinen hellehkö se tällaisen unen aikaansai just kun olin aatellut vaieta netissä?
jatkuu..
12.07
nyt kun minulla just tunne ett eilinen on mennyttä eikä sen perään pidä haikailla vaan unohtaa ikävät asiat ja katsella ja kuunnella vaan kevättä ja kurkottaa tulevaan niin jostakin arkistojeni kätköistä löytyi tollainen kuva jonka olen rustannut uuden vuoden aattona 2009, aikaan ennenkuin aloitin nettivuodatukseni Iltalehdessä, että niinku tunnemyönteiset vuodet nettikeskusteluissa ovat kantaneet tänne asti 🙂
12.53 erityiskiitokset:
survister 
Kiitoksia sinulle Survister erityiskiitoksistasi! 🙂 Minäkin kiitän sinua kaikkein mieluisimmasta nettiseurasta niin iltiksellä, täällä kuin “siellä” muuallakin! 🙂
Olet oikeassa siinä, että eihän täällä netissä voi oikeastaan tehdä kovin paljon toisten hyväksi, korkeintaan laittaa virtuaalista “laastaria” toisen haavoihin ymmärtäväisin sanoin tai jotain sellaista.
Minun “nettiseikkailuni” PA/Lulu Marlenena on kestänyt vasta reilun vuoden verran ja kaikki mun vuodatukseni ovat olleet kyllä (liiankinko?) rehellisiä, jos joskus liian suorasukaisiakin. En tykkää minkäänlaisesta teeskentelystä, johon olen viime aikoina toisaalla ja toisena nyt hieman sortunut…
Mietin tuota untasi, koska näen itsekin usein unia kouluajoistani. Mitähän se valtakirja siinä unessasi mahtoi merkitä ja symbolisoida? Sitten ne naiset unessasi, joista se harmaahapsinen lienee ollut mummosi? Jos oli, niin hänenhän se olisi pitänyt pyytää anteeksi sinulta!
Minä toivon, että et sulkisi kokonaan tätä blogiasi, mutta kunnioitan tietenkin sinun omaa päätöstäsi tässä asiassa. Minä kyllä luulen, että kaikki sinun asiasi ja tämä meidän välinen viesteilykin kiinnostaa ihmisiä/lukijoita täällä nettimaailmassa paljonkin ;). Ainakin hellehiä ja il-foorumiaikaisia lukijoitamme ;). Olen erityisherkkänä persoonana “lukenut” sellaista muutamien viestijöiden kommenteissa -rivien välistä- siellä “bannaamallasi” foorumilla…
Tulevaisuus – se on minullakin tuntematon ja vailla mitään suunnitelmia. En edes uskalla enää tehdä mitään sellaisia, koska lähes kaikki omat haaveeni ja suunnitelmani ovat elämäni varrella yksi toisensa jälkeen romuttuneet. Siispä elän ja menen eteenpäin “päivän kerrallaan”, mutta jotenkin itsep… siis itsenäisempänä kuin aikaisemmin :).
– Lulu Marlene –
LikeLike
hei lulu, kyll se harmaahapsinen nainen unessain oli psykiatri hell.., mulla ku ei ny valtakirjaa sinne Tor… ei hän mummo, ennemminkin se sosterjohtajatar joka neuvoi unohtamaan 😀
katsotaan ny miten.. en mä ku sill ilfoorumilla henkkohtaisten lisäks tsoukkailin persuista ja ny vaistoon ett sitä ei ole anteeks annettu, nytte luin uutisista ett Trumpinkin puhelinvastaaja hakkeroitu.. ihmisiä on jotka ei toisten mielipiteitä kovin helpolla anteeks anna. minä kun viel pilapiirtelinkin persujen edesottamuksista.
itsediagnoosin oon tehny siit mun viime vuoden flunssasat ett se pef-lukema tuhos aivosoluja mutt miten sitä ny ees pääsis aivotutkimuksiin. on vaan olo ett ajatus sanoo ett ny popitäis alkaa siivoomaan mutt aivot ei liikuta tuumasta toimeen. sillee vetelä olo ja mainitsemasi depressiotestikin antaa liikaa pisteitä.
jatkuu..
tosiaankin kun mä aattelen tätä blogia ni kun minull koko ajan takaraivoss tunne että joku on koko ajan torpedoimassa sanomisiani netiss, tää tunne tuli silloin joulukuuss kun sen suomi24:n huomasin ja ny ku niit referrereitä alkoi tulla blogiini. mutt mä tiedän kuka tämä stalkkeri on ni siks toisaalta attelen ett sielläpähän spammailee jos ei omaa elämää ole hankkinut.
LikeLike
Hei Survister! Unohdin mainita edellisessä viestissäni, että olet tehnyt ihanan taiteellisella fontilla tuon nickini ja vielä minun lempivärilläni taivaansinisellä. Kiitos siitäkin sinulle! 🙂
Voihan se sinun “vainoojasi” ollakin joku poliittisesti aktiivi ja helposti ärsyyntyvä persu, mutta itse olen taipuvainen uskomaan, ettei ainakaan kukaan järkevä sellainen ala noin lapselliseksi kuin se suomi24:n ja/tai se mm. vauvapalstalle sinun viestejäsi kopsaillut tyyppi on…
No juu, minä kyllä lupasin olla mainitsematta enää täällä sen erään ylhäisen nimeä, kun hän nosti sellaisen mekkalan torilla alkuvuodesta ;), mutta pakko mun on taas vähän “raapaista”, ärsytyksen uhallakin. Hel… psykiatriko? Eeei kai nyt sentään… ainakaan livenä? 😀
En mahda mitään sille, että mun mieleeni tulee yhä uudelleen sanat “kateus” ja “mustasukkaisuus”. Oletin silloin vuodenvaihteessa, että joku (h?) olisi mustasukkainen minusta, Iltiksen PA:sta, mutta voihan se olla joku, joka on mustasukkainen sinusta! Sinähän viesteilit omalla nikilläsi Iltiksen keskustelupalstalla paljon kauemmin kuin minä. Kukahan oli esim. se “Paplis”?
Kateus? Il-foorumilla kuten varmasti muillakin palstoilla pyörii enemmän tai vähemmän yksinäisiä ihmisiä, joten tämä meidän välinen viesteilymme ensin il-foorumilla ja sen jälkeen blogeissasi on varmaankin herättänyt huomiota nettimaailmassa ja voinut aiheuttaa jonkinlaista kateuttakin… mutta voihan nämä tällaiset spekuloinnit olla vain minun ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotoksia.
Mutta kuule, älä ota niistä siivouksista stressiä! Siivotaan vaikka sitten pääsiäiseksi. Minäkin aloittelen täällä vasta viikolla 11, kun ne meijän nuoret tulevat seuraavalla, pääsiäisviikolla Suomeen.
Mukavaa maanantai-illan jatkoa sinulle! 🙂 toivottelee Lulu
LikeLike
hei, no juu eilen suunnittelin uuden logon blogille niin siin samalla veistelin muutakin, en ny oikein tyytyväinen ole tohon tekstin ulkoreunan röpelöihin ni väsäsin uuden, kirjainten efektiväri on water2 ja taustalla meri.
aattelen että blogini ulkoasu on aika iloinen, joku toinen saman asian ympärillä pyöriskelevä saattais laittaa mustan pohjan blogille.
no juu taas niinkö toril… että paplis?, hänhän on kommentoijien top10:ssa tor..issa…
kait se keskustelufoorumien yks teema on se että jokainen haluaa sanoa sen viimeisen sanan ja kun siinä alkaa olla vaikeuksia, mennään henkkkohtaisiin..
tänäkin aamuna heräsin tunteeseen ett ei täll bloggailulla mitään merkitystä, jos vaikka tään sulkiskin, mutt sitt kuitenkin oli tänään jo 8 sivunkatselua tilastoissa ku tänne tulin ja eilinenkin näyttäis olevan kuukauden vilkkain vierailupäivä ja all-time visitors -luku on tasan 100 ..
mulla joku ahaaherätys ny tuli ett tehty mikä tehty ja tekemättömyydet menneisyydessä ni mitä sen on väliä. menneisyytensä kanssa on vaan elettävä, myös sen menneisyyden kanssa jonka on itse julkiseksi vuodattanut. vaikka tolla laastarikuvallakin on oma tarinansa missä olosuhteissa se syntyi, se oli aikaa jolloin sanailin yhden kotipalveluohjaajan kanssa ja jolloin eka kerran kerroin mummostani median edustajalle(=yks päätoimittaja työhuoneessaan).
lisäys 10.13, oikeestaan kun muistelee tämä oli vuonna 2008 päätoimittaja numero kaksi, tällä kertaa nainen, jolle mummostani kerroin, edellisenä vuonna 2007 kerroin mummostani miespuoliselle päätoimttajalle, sen jälkeen kun hän torppasi lehdessään naistenpäivätervehdykseni, perusteeksi päätoimittaja sanoi että hänellä on 30 vuoden toimittajakokemus ja tällaista tarkoitushakuista ilmoitusta ei hänen lehdessään julkaista, eikä sitten julkaistukkaan. Vaan kyllä se päätoimittajan naama valahti peruslukemille kun minä hälle aloin selittää ilmoitukseni tarkoitusperiä. Tänään siis kansainvälinen naistenpäivä. Onnea naisille.
postasit tohon artikkelin jossa se lapsen runo, siin oli niin paljon omia tunteitani ett en edes haluu alkaa purkaa sitä kanssasi. rakkaus ja huolenpito mummon taholta, mitä se oli?, huoranpennuksi nimittelyä ja lastenkotiinajosuunnitelmia diakonin kanssa. ja Sitt tulevaisuus, siihen mä en elämän ja kuoleman väliin halua mitään kotihoito-laitoshoito-saattohoito-vaihetta vaan ett homma on kerralla finito. siiin ei sitte ehdi tätä blogiakaan kuolettaa.
pohdinta jatkuu..
LikeLike
Sydämelliset Kiitokset Sinulle Survister tuosta kauniista merellisestä nimikuvasta, jonka olet minulle tehnyt! 🙂 Tykkäsin toki siitä eilisestäkin, mutta tämä uusi kuva on aivan ihana! 🙂 Ja sinä itsekin olet niin ihana ja huomaavainen mies! 🙂
Tuossa kuvassahan on lähes samanlainen kallioranta kuin siellä mun omassa mökkirannassani on… etäällä oleva horisonttikin on samanlainen, missä taivaanranta ja meri “kohtaavat” toisensa.
Sitä samaa ajattelen itsekin, että sen menneisyytensä kanssa on vain yritettävä elää ja (ainakin mun) pyrkiä eroon siitä katkeruudesta, mitä koen ja tunnen niistä monista epäonnistumisista ja menetyksistä, mitä suhtkoht pitkän elämäni varrella on ollut. Ajattelen kyllä joskus niinku silleen “hirtehisesti”, että samalla “poislähtöviivalla” ne paremmin eläneet ja onnistuneet kanssasisarenikin tulevat olemaan… niin että eivät hekään jää tänne loistoelämänsä muistomerkeiksi. Olen minäkin 😉
Mutta pakko se on joskus pistää huumoriakin kehiin. Se vain surettaa, että niin sinun kuin minunkin tapauksessani ne ristiriitaiset kotiolot pilasivat meidän elämämme ja itsetuntomme. Minäkin olisin tarvinnut kotona myönteistä kannustusta enkä kielteistä arvostelua joka hemmetin pikku virheestä.
Sitähän minä sanoin sinulle eilen, että toivottavasti et vielä sulkisi tätä blogiasi! Tämä uusi blogisi on niin uusi, etteivät kaikki ole vielä löytäneet tänne. Olen ihan varma siitä, että kyllä ne entiset lukijat ja uudetkin tulevat. Se “tietty” oli piipahtanut eilisiltana täällä, koska luin ja näin paljon hänen uusissa videolinkeissään siellä torin vieraskirjassa… mutta enpä uskalla ärsyttää häntä enempää ;).
Mutta kukahan noista torin kommentoijista lienee se “Paplis”? Rutinan uusi nikki ehkä selvisi mulle yhtenä päivänä eräästä lauserakenteesta, jota hän käytti usein il-foorumilla (nyt mister M?)
Hyvää vointia ja päivänjatkoa sinulle! 🙂 Terveisin ystäväsi Lulu
LikeLike
Hei Survister! 🙂 Kommentoin vielä tuota kohtaa, kun sanot, että joku toinen saattaisi laittaa mustan pohjan blogille. Sinä olet taiteilija, joka näet varmasti maailman ja sen asiat mieluiten värillisinä…?
Olen oppinut reilun vuoden sisällä tuntemaan sinua ja lukenut alusta alkaen ne iltiksen ketjusikin ja mun mielestäni sinä olet pohjimmiltasi iloinen ja huumorista sekä “tsoukkailusta” tykkäävä mies.
Mutta kun ajattelen sitä, mitä kaikkea olet joutunut jo lapsuudessasi ja nuoruudessasi kokemaan, niin eipä sitä tarvitse ihmetellä, jos sinulla on välillä synkkiä päiviä ja ns. “vitsit vähissä”. Eikä sinua ole täällä netissäkään kohdeltu aina oikeudenmukaisesti ja reilusti… mutta olet kuitenkin pistänyt hanttiin niille vastustajillesi oikein “Pohojammaan miesten” tavoin! 🙂
Minä löysin youtubesta mukavan biisin ystävyydestä, joten linkitänpä sen tänne:
Hyvää illanjatkoa ja yötäkin sinulle, kun menet nukkumaan! 🙂 toivoo Lulu
LikeLike
Keskiviikkoillan tervehdys, Survister! 🙂 Kun minun hienot nimilogoni ovat etusivulla, niin minä taijan olla nyt sinun “netti/blogiemäntäsi”…? Kyllä se sopii minulle, jos sinullekin? 🙂
Mun päiväni on kulunut iltaan, ensin laajemmalla ostosreissulla lähikaupunkiin ja sitten olin skypellä tyttäreni kanssa. Hän oli viettänyt eilen synttäreitään miehensä kanssa käymällä jossain paikallisessa espanjalaisessa ravintolassa.
Käväisin lukaisemassa torin viestejä ja huomasin sen, että se ylh… on ollut poissa sieltä koko päivän. Tykkäsikö hän sitten huonoa, kun kukaan ei kommentoinut myönteisesti niitä hänen naistenpäivän videoklippejään ;). Mulle kyllä jäi mieleen se kuva, jossa vaalea tyttö sanoo, ettei “hän ole ollut sellainen tyttö kuin hänen vanhempansa olisivat toivoneet” – oliko siinä h:n “piikki” minulle…? Koska enhän minäkään ole ollut.
Pohdin vielä tuota eilisen viestisi sanomaa tulevaisuudesta. Sitä samaa mietin itsekin usein, että en haluaisi esim. dementoitua niin pahasti, että joutuisin johonkin laitoshoitoon toisten “käänneltäväksi” ja “vaipotettavaksi”. No jos mun elämäni menee “samaa rataa” kuin useimmilla lähisukulaisillani, niin poistun sitten ajallaan “saappaat jalassa” työn äärestä. Pappani “jäi” liiteriin puunhakuasialle aikoinaan. Mutta nyt alkaa mennä Lulu-ikinuoren jutut liian synkiksi…
Kuulehan, kun minulla olisi paljon ideoita tänne sinun blogiisi, esim. se kevätrunoni “odottaa” sopivaa julkaisupäivää. Mutta kerro sinä, että milloin voisin sen täällä julkaista?
Kevät ja kesäkin tekevät tuloaan jo kovaa vauhtia, joten minä ja muutkin odotamme sitten tänne sinun hienoja lintu- ym. luontokuviasi.
Kerroit viestissäsi, että se “Lapsen runo” herättää sinussa niin kipeitä muistoja, ettet niistä voi täällä blogissa kanssani keskustella ja samat fiilikset ne on mullakin…
Toivotan sinulle hyvää illanjatkoa! 🙂 terv. Lulu
LikeLike
Toiveikasta torstaita, Survister! 🙂 Minä tässä ajattelen sellaista, että kun sinä koet nyt silleen, että olet sanonut kaiken menneisyydestäsi täällä netissä, niin uskon ja haluan valaa sinuunkin, ystäväni, sitä varmuutta, että sinulla (kuin minullakin) on vielä paljon sanottavaa ja tehtäviä tulevaisuudessa, sillä eihän me vielä mitään “ikäloppuja” olla! 🙂 Mehän ollaan tavallaan niinku speciaaleja tai erikoistapauksia, kun me olemme uskaltaneet tehdä jotain sellaista, mitä muut ei ole uskaltaneet eli avata asioitamme ja sisimpäämme täällä netissä alkaen sieltä Iltiksen foorumilta. Sehän on ollut “odotettavissakin”, että me saadaan kateellisia (yksinäisiäkö?) ihmisiä kimppuumme… tavalla ja toisella. “Ylhäisiä tai vähemmän ylhäisiä” ;).
Hyvää päivänjatkoa sinulle toivotellen Lulu
LikeLike
Perjantain tervehdys, Survister! 🙂 Kirjoittelen tänne päivittäin, vaikka sinä et jaksaisi vastatakaan, minkä asian toki ymmärrän. Minulle kyllä riittäisi sekin, kun kirjoittaisit vaikka vain pelkän “ookoon”.
Millainenhan sää sielläpäin on? Täällä on pyryttänyt lunta koko päivän ja muutenkin on ollut aika huonot ilmat tämän alueen talvilomalaisilla. Toissapäivänä satoi silkkaa räntää…
Mutta kesää kohti mennään ja pääsen taas sille tutulle kalliorannalleni meren äärelle, jonka tuo sinun tekemäsi ihana nimilogokin tuo mieleeni :).
Mahdoll. Hyvää vointia, päivänjatkoa ja koko viikonloppuakin sinulle! 🙂 toivoo Lulu
LikeLike
Sunnuntain tervehdys, Survister! 🙂 Mitäpä sinun viikonloppuusi on kuulunut? Oletko jo käynyt metsissä samoilemassa? Joko ne lintuset virittelevät siellä niitä keväisiä “riemulauleloitaan”?
Kirjoitan siis nyt tähän postaukseen, kun minulla on taas sanottavaa :).
Näin “vanhaksi” mun piti elää, ennenkuin koin ihan oikean maanjäristyksen myöhään eilisiltana. Istuin tässä läppärini ääressä ja yhtäkkiä talo alkoi täristä ja samalla kuulin myös jotain jyrinää ja huminaa. Hyökkäsin katsomaan ikkunasta, että mikähän “täryjyrä” menee läheisellä tiellä, mutta mitään ei näkynyt… no unohdin koko asian, kunnes luin Iltasanomien nettiuutisista, että Ruotsin puolella Pohjanlahtea on tapahtunut vedenalainen maanjäristys. Ei täältä meiltä ole kuin noin sata kilometriä matkaa linnuntietä siihen järistyksen keskukseen.
Vuonna 2005 sattui täälläpäin yksi lievempi järistys, jota minä en edes aistinut, kun olin nukkumassa, mutta ukko oli ollut valveilla, kun se sattui ja hän oli kuullut silloin huminan kaltaisen äänen.
Kouluajoilta muistan kerran, kun kesken oppitunnin koulurakennus hieman huojahti ja koulun yhteen päätyseinään oli ilmestynyt pieni halkeama.
Tämä Pohjanlahden seutuhan on seismisesti järistysherkkää aluetta -vaikka kovin isoja järistyksiä ei olekaan- ja ihmetellä täytyy, että miksi juuri tänne aletaan rakentaa sitä uutta ydinvoimalaa!
Odottelen nyt täällä, että niitä “pääsiäistrulleja” tulisi jo ovelle virpomaan, ettei mun tarvitsisi syödä itse kaikkia suklaamunia ;).
Hyvää palmusunnuntain jatkoa sinulle! 🙂 toivottelee yhtä “kokemusta rikkaampi” Lulu
LikeLike
hello!,I like your writing very much! share we communicate more about your post on AOL? I require a specialist on this area to solve my problem. May be that’s you! Looking forward to see you.
LikeLike