9 Comments

  1. Hyvää perjantaita, taiteilija Survister! 🙂 Oletpa sinä suunnitellut ja laittanut tänne tosi makeen ja taiteellisen blogin etusivun!!! 🙂 Et sinä tarvitse mun etkä kenenkään muunkaan ideoita, kun sinulla on näin hienoja omia ideoita. Varsinkin tuo ruutupaperi postausten taustana sekä kynät ja teroitinkin… ne tuovat mieleeni vanhoja muistoja omilta kouluajoiltani :). Monet tekstit ja kokeet sitä tuli aikoinaan ruutupaperille rustattua… ja yhtä “esseetä” säilytän erityisen suurella “hartaudella”, kun sain siitä kiitettävän arvosanan lukiossa. Ja arvaa, mikä sen nimi oli… “Ihmissuhteet ja niiden hoito” 😉 :D. Enpä osannut kuitenkaan laittaa niitä ainekirjoitukseni ajatuksia käytäntöön omassa nuoruudessani enkä vielä myöhemminkään, mutta… no joo.

    Minä jo toissapäivänä aloin miettimään sitä, että hetkinen… minähän alan kohta muistuttamaan niitä sinun realityelämäsi “päällepäsmärieukkoja”, jos alan kirjoittelemaan siihen tyyliin kuin tein siinä viime kommentissani! Ja sellainen en haluaisi olla. Siis pistin “jäitä hattuuni”, ja jos minä täällä jotain tulen vielä ehdottelemaan ja sinä et siitä innostu, niin se on ihan okei eikä siitä asiasta puhuta enempää. Jonkinlainen elämänmottoni onkin nykyään se, että “Elä ja anna toistenkin elää – tahtomallaan tavalla!” Sen “moton” olen pistänyt viime aikoina käytäntöön myös täällä omassa realityelämässäni…

    Varmaan tähän mun nykyiseen ajattelutapaani on vaikuttanut paljon se tyttäreni avioituminen ja pian sen jälkeen muuttonsa ulkomaille, sellainen raju irtiotto vanhemmistaan. En itse olisi hänen iässään pystynyt tekemään samanlaista, koska varsinkin äitini “riippuu” vieläkin kiinni minussa. Hänen soittonsa kännykkääni kestävät vähintään tunnin, useimmiten 2 – 3 tuntia. Enkä minä saa juurikaan suunvuoroa niissä “keskusteluissa”.

    Tyttäreni nykyisessä asuinmaassa (en sano koti-) ei ole sellaisia lähimetsiä, joissa voisi käydä marjastamassa ja sienestämässä, eikä siellä taija ollakaan niin paljon eri marjalajeja kuin täällä Suomessa. Täällähän se marja-aika starttaa mansikoilla, sitten tulevat “kypsymisjärjestyksessä” vadelmat, mustikat, lakat, metsä- (tai aho-) mansikat, monenlaiset herukat pensaissa, karviaiset, puolukat, karpalot, ja ainakin täällä rannikolla poimitaan merenrannoilta vielä tyrnimarjojakin – niitä pikkuisia marjoja on tosi hankalaa poimia piikikkäistä pensaista – Niin, ja ne mulle oudommat variksenmarjatkin sekä täällä joittenkin poimimat juolukat. Jotkut “onnekkaimmat” löytävät jostain vielä niitä lapsuusaikojeni herkkuja mesimarjojakin. Unohtuiko joku marjalaji…? Tyttäreni saa siellä kaupoista vain mansikoita, jotain karhunvatukoita ja pensasmustikoita. Eikä täältä voi postissa lähettää marjoja ulkomaille, kun ne paketit saavat yleensä matkalla niin kovakouraista käsittelyä.

    Tällaista turinaa mulla oli tänään, katsellessani syksyistä näkymää ikkunani takana.

    Oikein mukavaa päivänjatkoa ja viihtyisää viikonloppua sinulle! 🙂 toivoo Lulu

    Like

    1. hei, en minä ny ihan kaikkeen pysty, tuo alustateeman on joku wordpressille suunnitellut, taustakuva ainoo johon voin vaikuttaa ja fontin kokoon. uutta siin on entiseen ett kun klikkaa kuvaa ni blogin kaikki kuvat saa näkyviin..

      no niin, nyt sinä olet siellä itsekses mietiskellyt mitä oot tänne kirjoitellut ja mitä olis pitänyt jättää kirjoittamatta mutta ku minä tähänkään mennessä mitään poistanut ni jatkukoon linjas ihan vaan itse valitsemallasi tavalla.

      tein uuden postauksen naisten sanoista ja niiden merkityksistä, hieman epäilit sen vanhushoivajohtajan sanomisia viime vuoden keväällä, no, tämän päivän valosssa hänen neuvonsa ikävien asioiden unohtamisesta oli kuin tuuleen kuiskattu nolaus, hän on virkaansa valittu poliittisella mandaatilla joten enpä häntä enää muistele viisaitten neuvojen antajana. varsinki ku täll viikoll on taas käynti siell miesterapeutin luona.

      Like

  2. Hei Survister! 🙂 Tämä sinun blogisi on joka tapauksessa tosi hienosti suunniteltu ja toteutettu! 🙂 Noiden kynien, teroittimien ja ruutupaperin mieleeni tuomat koulumuistot saivat aikaan sen, että minä etsin yhdestä muistojen laatikosta esiin niitä lukioaikaisia kirjoitelmiani, mm. tuon aikaisemmin mainitsemani esseenkin. Ja kyllä minä niitä luin hymyssäsuin ja päätäni puistellen… 😀 Voi mahotonta, mitä “tunteen paloa ja paatosta” nuori pikkukaupungin likka olikaan silloin niihin kouluaineisiinsa saanut. Sivistyssanojakin näytän niissä aika paljon “viljelleeni” :D. Pidin myös päiväkirjaa silloin nuoruudessani.

    Minä kommentoin heti tähän syyskuun postaukseen ja huomasin sitten myöhemmin, että sinä olit kirjoittanut vielä kommentin elokuun postaukseen. Olit miettinyt sitä akuuttihoitajan sanomista viime vuonna niistä “hillittömistä raivareista”, mitä me porukalla ihmeteltiin siellä ilfoorumin ihmissuhdeosiolla… se hoitsu mahtoi tosiaan tarkoittaakin sitä, että sinä itse olet joutunut hillittömien raivareitten kohteeksi ja purat sitä asiaa netissä. Ja niinhän se onkin! Kun katsoo nuita sinun piirroksiasi mummostasi, niin ne jo kertovat sen, että miten hän suuttuessaan menetti täysin itsehillintänsä ja -kontrollinsa. Siihen samanlaiseen raivoon “kiihdytti itsensä” sitten se yläkerran muija ja viimeisimpänä se naapurintäti.
    Aikalailla samanlaisiin raivokohtauksiin “pystyi” se meijänkin ex-naapuri siellä rivitalossa… kerrankin hänen tyttärensä haki äitinsä rauhoitellen meijän ulko-ovelta pois…

    Minä olen alunperin kotoisin (olen sen ehkä jossain kertonutkin) juuri sellaisesta pienestä pitäjästä, jossa virkaan kuin virkaan riitti/riittänee edelleenkin hakijan omistama keskustapuolueen jäsenkirja! Ihan todistettavasti yksi erinomaisilla hakupapereilla pyrkinyt tuttuni ohitettiin, kun samaa virkaa haki joku kunnan “silmäätekevän” keskustapuoluelaisen sukulainen! Kyllä mua silloin v***tti – ja vieläkin!
    Ne epäpätevän vanhushoivajohtajattaren sanomiset sinä voit tosiaankin unohtaa vain tyhmän akan “aivopieruina”! Ronskisti sanottu, mutta olen aika suorasanainen – tarvittaessa ;).
    Se on hyvä, että sinulla on taas käynti sen miesterapeutin luona.

    Aurinkoista säätä on luvattu tännekin tälle viikolle, joten puolukkametsään aion minäkin suunnistaa lähipäivinä. Puolukat onkin oikeaa “superfoodia” varsinkin meille lihaville ihmisille, kun ne tasoittavat veren rasva-arvoja. Muuten, mulla on nyt jääkaapissani niitä “himoitsemiani” kotimaisia kanttarelleja! Niitä löytyi nyt kaupan hyllyltä, maksoivat kyllä maltaita, mutta pitäähän sitä välillä “törsätä” herkkuihin :). Sitäpaitsi, minä en käy juuri milloinkaan ravintoloissa syömässä, vaan teen lähes aina itse edullista kotiruokaa alkuaineksista. Näistä kanttarelleista aion tehdä kastikkeen, johon laitan myös kermaa ja sipulia. Mausteita ei varmaan kannata laittaa kovin paljon peittämään sienten omaa makua. Tulee varmasti suussasulava kastike kuoriperunoiden kanssa…

    Hyvää päivänjatkoa ja koko alkanutta uutta syysviikkoakin sinulle ja kaikille blogisi lukijoille! 🙂 toivottelee Lulu

    Like

    1. hei, kirjoitin uusimpaan postaukseen kommenttia:

      minä oon täll viikoll keränny puolukoita ettei ne kaikki sovi ees pakkaseen ja kassillisen suppílovahveroitakin. yks kantarellipaikka pitää viel koluta.

      Like

  3. Hei Survister! 🙂 Olenkin ajatellut, että sinä olet kulkenut tällä viikolla metsissä marjastamassa ja sienestämässä. Ja paljon “saalista” oletkin saanut!
    Mun puolukkareissu siirtyi ainakin ensi viikolle, kun sairastuin (taas!) flunssaan keskiviikkona. Johan tuota n. kaksi kuukautta sainkin olla terveenä… en tiedä, että miksi mulla ei ole ollut tänä vuonna lainkaan vastustuskykyä räkätauteja vastaan. Tämä nyt meneillään oleva on jo ainakin neljäs flunssa tänä vuonna. Mutta ei kai se sama “uinuva” pöpö voi olla, mikä yhä uudelleen aktivoituu, koska olen välillä täysin terve.

    Ei mulla kuumetta ole ja tyttäreni tuomia tehokkaita kurkkutabletteja nappailemalla estän pöpön leviämisen nieluun ja keuhkoihin.
    En viitsi valittaa enempää näitä pikkuvaivojani, kun ihmisillä täälläkinpäin on nyt isompia murheita… olethan sinäkin varmaan lukenut siitä täällä Pohjanmaalla sattuneesta tulipalosta, jossa meni kaksi pikkupoikaa :(. Itku silmässä olen seurannut uutisia siitä järkyttävästä tapauksesta ja miettinyt sitä, että miksi perheen isä ja isoveli ei pelastaneet niitä pieniä poikia vai oliko se heijän huoneensa jo niin täysin tulen vallassa etteivät he päässeet sinne…

    Niistä kotimaisista kanttarelleista tuli muuten hyvä kastike alkuviikolla. Tänään aion tehdä jauhelihasta ja kanttarelleista sekä kermasta, kananmunista ja juustoraasteesta täytteinä suolaisen piirakan, mutta… nyt on pakko “tyytyä” virolaisiin sieniin, kun muita ei enää ollut kaupan hyllyllä. Aika hyviltä nuokin rasiassa näyttävät ja kuuman uunin kauttahan ne ruokapöytääni syötäviksi tulevat. Mutta kyllä se olisi mukava päästä joskus poimimaan omin “pikkukätösin” niitä kanttarelleja ja suppilovahveroita ym. herkullisia ja “turvallisia” sieniä :). Täällä ihmiset poimivat vain jotain “rouskuja” ja saavat olla tarkkana niitten “matkijasienten” kanssa.
    Millaisessa metsässä sinä olet samoillut? Saitko mukaasi montakin hirvikärpästä? Minä en lähde enää siihen metsään, mistä “pyydystin” itseeni toistakymmentä hirvikärpästä joitakin vuosia sitten.

    Syksy etenee taas omaa tahtiaan ja lämpötila on täällä tänään vain n. +12 astetta.
    Laitanpa kommenttia vielä sinne toiseenkin postaukseen.

    Hyvää päivän- ja viikonlopun jatkoa sinulle! 🙂 toivoo Lulu-nuhanenä

    Like

    1. hei, luin tosta raahen tapauksesta jälkijuttua iltalehdestä, isä on ollut vahvasti humalassa tapauksen aikaan joten…..

      mulla on pitkä liuta tuttuja jotka on tään kesän aikana keuhkokuumeess poskiontelotulehduksessa antibioottikuurein, itte tunnen ku pujokausi päätty ni hengityskin kulkee.

      tääll on kaikenlaisia metsätyyppejä ni aina löytyy sitä sun tätä sieltä ja täältä. en mä välitä suolasienten keruusta, tänä kesänä kantaarelleja näyttää löytyvän kuhyajn vaan vaistoaa missä ne kasvaa.

      uusimpaan postaukseen kirjoitan jotain joka on vastoin periaaatteitani mutta pakko se on purkaa pois vqaikks kipeää tekiskin.

      Like

  4. Hei Survister! 🙂 Flunssani alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan. Nokka ei ole enää tukossa, mutta vielä yskittää – onneksi kaapissa on heinäkuulta jäänyttä tehokasta yskänlääkettä. Mun antibioottina on ainakin toistaiseksi riittänyt valkosipuli. Kyllä minä tiedostan sen (jos olen aivan rehellinen itsellenikin), että miksi mulla ei ole kovin hyvä vastustuskyky. Elämäntapani kun eivät ole kovin säännölliset… syön ja nukun milloin sattuu ja ulkoilunikin on ollut viime aikoina aika vähäistä… on “mukamas” aina liian kylmää tai sateista… 😉

    Niin, se raahelainen isä oli ollut vahvasti humalassa silloin paloyönä. Kysymyksessähän on eroperhe, joten ehkä hänen alkoholinkäyttönsä on lisääntynyt eron vuoksi, varsinkin jos vaimo on hakenut eroa. Mutta eihän näistä asioista uskalla puhua enempiä täällä netissäkään. Tulipalon tarkkaa syytäkin vielä tutkitaan.

    Jatkanpa juttelua ja kommentointia siellä toisessa postauksessa…..

    – Lulu Marlene –

    Like

  5. Heipä hei Survister! 🙂

    Niin se on tämä syyskuukin “mennä vilahtanut” ja huomenna saa avata jo lokakuun sivun seinäkalenterissakin…

    Miten sinun viikkosi on mennyt? Oletko käynyt vielä puolukoita poimimassa tai sienestämässä? Vai joko olet “rymynnyt” karpalosoilla?

    Mun viikkooni ei ole kuulunut mitään muuta erityistä kuin sen jo aikaisemmin mainitsemani vanhan sukulaisen “hauska televisioepisodi” – hän kun ei osaa enää päättää, että minkäkokoisen uuden telkun hän oikeastaan haluaisi, kun entisestä on mennyt näyttö pimeäksi ja korjatakaan sitä ei kannata.

    Ajankuluksi ja ehkä mieleni “piristykseksikin” olen ollut hieman enemmän “siellä” – tiedät kyllä missä ;). No yhtenä päivänä eräs tyyppi loukkasi siellä mua aika pahasti enkä edes tiedä syytä siihen, että miksi hän teki siten… Netti on tosiaan vaarallinen paikka ja ihan kaikkeen saa näköjään varautua :(. Yritän tästä lähtien vältellä niitä ketjuja, joissa tuo mainittu ikävä henkilö pyörii – vaikka hän näyttää kyllä ehtivän joka paikkaan… mutta eipä siitä asiasta tämän enempää.

    Hyvää vointia ja viihtyisää viikonloppua sinulle! 🙂 Terveisin Lulu

    Like

    1. hei. olen ollut hiljakseen, syyn siihen löydät toisista postauksista.

      yhen vakikarpalopaikan kävin tsekkaan, vain siell täällä muutama, sinne ei kannata enää tänä syksynä jotostaa.

      mä en “sinne” enää ku spedemäisiä kommentteja vieraskirjaan 😉

      Like

Comments are closed.

%d bloggers like this: