Hyvinhän sinä vielä kerkesit tekemään tämän November-postauksen. Alkukuutahan tässä vielä eletään. Se olisi kyllä mukava, jos “englannittaisit” sen runoni – vaikka vain parikin säkeistöä. Saat minulta luvan lyhentää ja muutellakin sitä, jos niin haluat… en ole siinä asiassa niin tarkka kumminkaan.
Miesten viikko ja isänpäivä tällä viikolla. Kaipa minä menen sunnuntaina tervehtimään omaa vanhaa isääni, vaikka joudunkin taas olemaan kyökin puolella koko ajan muita vieraita passaamassa. Veljeni kuusihenkinen perhe tulee varmaan myös ja miniä ei auta missään… Ehkäpä minä jo pyydän häntä johonkin, vaikka kattamaan pöytää. Äitini ei kyllä uskalla pyytää, koska hän vähän pelkää?! sitä yli 170 senttistä ja vankkarakenteista miniäänsä, mutta minäpä en ;). Se on muuten aika tavallinen “ilmiö” nykyaikana, että anopit pelkäävät miniöitään.
Sinun äitisi olisi kyllä voinut syyttää sitä mummoasi vaikka kunnianloukkauksesta! Tänä päivänä miniät niinku vävytkin ovat tosi tarkkoja siitä, miten heitä anoppilassa puhutellaan. En tiedä, että mistä se mun vävypoikani on nyt ottanut nokkiinsa, kun hän ei ole enää tervehtinytkään mua parilla kerralla, kun olemme olleet tyttäreni kanssa skypellä. En ole tietääkseni sanonut yhtään pahaa sanaa hänelle – tosin saatoin sanoa hänestä jotain negatiivista tyttärelleni kahden kesken, silloin n. kuukausi sitten, kun se heijän jäämisensä sinne varmistui.
Sitten niistä vaaleista… joittenka takia minä valvoin koko yön! Siis “asuuko” minussa sittenkin pieni murunen poliittisista asioista kiinnostunutta ihmistä? Sitä pohdin tässä itsekseni :D.
En tykännyt kummastakaan ehdokkaasta, mutta himpun verran enemmän kuitenkin toivoin Clintonin voittoa, vaikka nainen johtajana ei olekaan paras mahdollinen. Trumpin habitus on jotenkin niin epämiellyttävä enkä tykkää siitä hänen puhetyylistäkään ym. esiintymisestä. Aamuyöllä ja aamulla kuuntelin myös asiantuntijoitten mielipiteitä hänen poliittisista lausunnoistaan ja kyllä mua alkoi ihan hirvittämään. Varsinkin, kun se Putin ja muut venäläiset on toivoneet koko ajan juurikin Trumpin voittavan. Mitähän tästä seuraa…?
Nyt kun se naapurintätiepisodi on sinulle “taaksejäänyttä” elämää ja nainen hävisi pressanvaalitkin, niin mitäpä jos alettaisiin keskustella keskenämme “miesvoittoisesta” politiikasta täällä blogissa…?
Minä kävin muuten tsekkaamassa tämän kaupungin terapiatarjonnan ja tein sen havainnon, että siellä organisaatiossa kaikki on naisia! Yksi heistä vielä ukkoni sisaren miniä, että silleen… niin etten minä näillä näkymin taida pystyä menemään siihen aikaisemmin suunnittelemaani terapiaan. Minä kun olen niin pirun kranttu ;), että mulle pitäisi olla miesterapeutti ja sellainen löytyisi kyllä isommasta naapurikaupungista lähes 100 kilometrin päästä.
Tällaisia marraskuun mietteitä minulla oli tänään vähän “pökkyräisessä” olotilassa. Olen nukkunut viime yönä n. 3 tuntia… ja keitin sitten vahvat “Presidentti-kahvit” :).
Hyvää keskiviikon jatkoa sinulle! 🙂 toivottelee Lulu – yökukkujien aatelia…
hei, kävin siell runopostauksessa muokkaamassa runoasi samaan aikaan ku tätä postausta muokkasin, vaan jotenkin jäi päivittämättä se kommenttini, joten …
mull on ny kiire yhteen tilaisuuteen joten enempi kommentointini jää huomiseen
..
edit 18.45
.. no se oli ehkäisevän päihdetyön viikon luento,
Minä tuolla Runo-postauksessa toivottelin sinulle hyviä illanjatkoja ja sitten hoksasin, että ethän sinä taija olla sellainen yökukkuja kuin minä, joten:
Siellä luennolla, jossa kävit, annettiin todella hyviä “evästyksiä” kuulijoille! 🙂
Sinä olet “lihavoittanut” kommentissasi arkojen asioitten esilleottamisen ja se onkin tärkeä asia. Mutta uskaltaako niistä aroista asioista keskustella kovin perinpohjaisesti esim. netin keskustelupalstoilla, se onkin jo eri asia… tosin sinä ja minä tehtiin sitäkin il-foorumilla incognito’ina ;). En silloin edes ajatellut, että joku/jotkut pohjanmaalaiset ihan oikeasti tunnistaisivat minut niitä viestejäni lukiessaan. Tänä päivänä olen vielä “hullunrohkeampi” eli en välitä tuon taivaallista, vaikka koko tämä käpykylä minut tunnistaen lukisi ja ympäri kylää ja vielä lähikaupunkiakin juoruaisi, so what! Päinvastoin, sehän olisi vallan hienoa olla “nettijulkkis”! 😀
Persut tosiaan iloitsee Trumpin voitosta, sen huomaa “sielläkin” foorumilla. Hänen valintaansa nihkeästi suhtautuvat viestijät lytätään “maanrakoon”, tehokkaimpana haukkujana se mr. Bee… joka ei saa milloinkaan pitkiä banneja.
En tiedä, että milloin ehdit lukemaan tämän kommenttini, mutta toivottelen kuitenkin täältä lumiselta rannikolta sinulle Hyvää päivän- ja viikonlopun jatkoa! 🙂
jossain elämäni vaiheessa oon kohdannut sen päihdeluennoitsijan,
naurattaa kun siell ilfoorumilla ett minä niinku alkoholisti ja pössyttelijä ;D
nykyään nuoret naiset tupakoi ja vanhemmat naiset pelaa rayn pelejä urakalla, sen näkee hyvin kun kauppakeskuksissa alko ja ruokakauppa vierekkäin ja niitten välissä peliautomaatit.
mä taas siell ilfoorumilla, se oli sellasta salakavalaa vuodatusta taholtani ku niit ärsykkeitä piisas, ny kun on kuukaus ollu hiljaista talossa ni alkaa salakavala mahahaavanikin rauhoittua. sama se täälläkin ett antaa vaan kaikkien tunnistaa minut netin välityksellä, so what. en mä siell torikahvilassa enää ku siä vieraskirjaa seuraa, ,taneli on kyrpiintynyt minuun mutt en mä anna sen itteäni häiritä. mä oon löytänyt toisen paikan netissä jossa enemmältikin kommentoin.
olin tosiaan pois netistä vkl:n, siin meni isänpäivä, mä sanoin sille terapeutille etten enää menneisyyteen katsele, hänen kanssaan yli kymmenen vuotta sitte kävin läpi juureni, joista en paljoo tiennyt. oikeestaan toi naapurintäti piti huolen siitä ett elän nyt tätä päivää tyyliin ett enää ei varpailleni tallota.
Sen saman minäkin olen huomannut esim. lähikaupungin cittarin aulassa, jossa niitä peliautomaatteja on, että juuri vanhemmat naiset on usein siinä pelaamassa. Alko on sen marketin toisessa päässä ja siellä pyörii kyllä enemmän miehiä, mutta kyllä siellä naisiakin näkee “kilisevine kasseineen”.
Jos sinulla on mahahaavan oireita, niin rauhallinen asuinympäristö onkin tosi tärkeää! Onneksi se täti on viimeinkin rauhoittunut. Olen huomannut itsestänikin sen, että jos olen stressaantunut jostakin, niin vatsahapot menee herkästi sekaisin. Tässä iässä kun pitäisi ottaa asiat mahdollisimman “iisisti”.
Minä se en osaa hakeutua muualle kuin “sinne” yhdelle palstalle keskustelemaan, kun en sinne Iltasanomiinkaan haluaisi mennä sen ennakkosensuurin vuoksi, mitä siellä vissiin on…? Tänne sinun blogiisi minä vuodattelen asioitani eniten, koska täällä olen nimimerkkiäni lukuunottamatta oma itseni. Siis juuri se aito ja alkuperäinen ilfoorumin “Pohjanmaan akka” :).
Viime aikoina olen tullut muutamien lähisukulaisteni taholta huomaamaan sen, että mun uutta itsenäisempää ja itsepäisempää habitustani ei oikein nyt hyväksytä ja esim. isänpäivänä sattui jotain odottamatonta… joka on aika pitkä juttu, mutta sekin -tyttäreni ulkomaillaolon lisäksi- loi siihen päivään tietynlaisen varjon. Se episodi liittyy toiseen veljeeni ja hänen vaimoonsa, joita aikaisemmin aina “uskollisesti” passasin ja palvelin. Molemmat ovat mua parikymmentä vuotta nuorempia! Mutta tottuneet siihen, että pääsevät kyläillessään helpolla.
Täällä on sää lauhtunut ja pilvien takia en nähnyt viime yönä sitä superkuutakaan “livenä”… vähän se kyllä harmitti, vaikka täällä netissäkin on paljon kuvia siitä ilmiöstä. Mutta eihän se sitä aitoa näkymää korvaa.
Hyvää vointia ja mukavaa päivänjatkoa sinulle! 🙂 toivoo Lulu
Sinua ei ole paljon “näkynyt” täällä blogissasi tällä viikolla, joten olet tainnut löytää uuden mielenkiintoisen keskustelupalstan jostain…?
Mun viikkoni on vilahtanut kaamosmasennusta vastaan “taistellessa”, mutta valohoito auttaa siinä jonkin verran. Samoin uppoutuminen mielikuvitusmaailmoihin, mikä kyllä lienee sellaista “kyseenalaista” selviytymiskeinoa, mutta jokaisellahan meistä on ne omat selviytymisstrategiamme… 🙂
Oikein hyvää illanjatkoa sinulle sinne, missä oletkin ja…
kotosalla tääll vaan ollaan, en mä ny voi sanoo ett oisin uuden keskustelupalstan löytänyt, ennemminkin jatkanut siellä missä oon jo ilfoorumin aikaan palloillut. no torikahvilass oon vähän pottuillut siitä ku ett miks siell niin vähän paikallaolijoita, tsekkaan ny ett saako torikahvila väen liikkeelle ens perjantaina yksvuotispirskeisiinsä, jos ei sata mee rikki ni eipä siitä foorumista ollut ilfoorumin paikkaajaksi taikka sitt minäki yliarvioin sen paljonko ilfoorumilla oli kävijöitä. ohan siell kyll vastass jengi joka ei pidä foorumin yleinen keskustelu -palstan tarkoitus/merkitys-analyyseistäni, iltalehdess yleinen keskustelu -palsta syntyi tarpeesta siirtää sinne nokkapokaksi muovautuneet ketjut, torikahvilassa samanniminen palsta on ykköspaikalla.
tään blogin tilastoista voin kertoo sen verran että vain sinä ja minä tääll aktiivisina, siitä tulee aika paljon omia klikkauksia kun tsekkaan kommenttis ja vastailen eri postauksissa ja sama kanss kun sinä klikkailet:
artikkelit 43, näyttökerrat 9070, kävijät 345
tälle päivälle on tullut 3 omaa näyttökertaa.
kommentit: Lulu Marlene 222 survister 158
näyttökerrat:
suomi 8912
yhdysvallat 32
Kanada 28
alankomaat 9
ruotsi 2
irlanti 1
puola 1
minä oon viel niissä pöly on laskeutunut fiiliksissä, aion siitä tehdä uuden postauksen. tapasin viikoll kaupungill yhden talon osakkeenomistajan ja sieltäki tuli ei niin armollista palautetta naapurintädille.
minä vielki sinnittelen ilman ipadia/macbookia, siks mun vastaukset ajallaan, kiitos sinulle blogini kuvittamisessa ja pitäis viel se ruos loppukin kääntää englanniksi.
Kiitos eilisestä kommentistasi! 🙂 Ihan mielellänihän minä linkittelen nuita
animaatiokuvia tänne. Mietin aina tarkoin, että mistä kuvasta sinä tykkäisit ja mikä olisi ajankohtaan sopiva. Minä olen näköjään kommentoinut tänne “hieman” enemmän kuin sinä ;). No sellaisia “hölösuitahan” me akat ollaan…
Mutta älä ota mitään stressiä niiden runoni kahden viimeisen säkeistön “englannittamisesta”. Se runo on jo nyt hienomman näköinen kuin se mun alkuperäinen suomeksi. Vaikka Englanti “vei” tyttäreni, niin sen kieli on kaunista…
Hyvähän se on, että täällä on tekstiä englanniksi etusivulla ja täällä kommentointisivullakin, kun täällä sinun blogissasi käy lukijoita ihan Ameriikoista asti :).
Muutama sananen “siitä palstasta”. En voi sanoa olevani ylpeä kaikesta siitä, mitä sinne, varsinkin yleiselle osiolle kirjoitetaan (minäkin+”totanoin”-hymiö). Elän ja olen vaan nykyään sellaisessa elämäntilanteessa, että mun on pakko päästä jonnekin vähän “hulluttelemaan”. Kun en täällä “live-elämässäni” osaa/halua mennä baareihinkaan ja jos minä sen sanon suoraan, niin kyllä minä olen aika pahasti “mökkiytynytkin” tänne talooni. Nettiriippuvainen olen myös. No ehkä sukulaiset pistää minuun “vauhtia” sitten jouluvalmisteluissa :D.
Luultavasti sinä luet tämän kommenttini vasta aamulla, joten…
mulla olikin eilen häslinkipäivä, ett siin unohtu eilinen, tänä aamuna löysin lompakkoni ja kännykkäni lukitun oven takaa jossain päin kaupunkia, kun en eilen muistanut missä mä olinkaan aamupäiväll liikkunut, yhen kaupan vartijakin osallistui känny/lompsan etsintään. vasta illalla yheksän aikaan muistin ett miss mä palloillut ja miss ne on ja tänä aamuna ne löytyikin kun yks infotäti yhen oven avas… että mä.. illalla häpeissäni mietin kuolettamisia.. ett miten mä näin häsläilin ja mua lohdutettiin ett no sattuu sitä muillekin mutt että unohtaa.. täss on ny hyvä sauma ottaa yhteyttä muistihoitajaan.
emmä vaan ku pitkästä pitkästä aikaa mun lepopulssi pysyy alle kuudenkymmenen ni en tiedä kyll tää mun stressinirvana ois pitänyt pysäyttää aiemmin naapurintädin kohdalla.
Olipa hyvä, että ne kännykkä ja lompakko löytyivät! Mulle voisi käydä ihan samalla tavalla, kun olen nyt vanhemmuuten mennyt sellaiseksi “höttöpääksi”, mutta toisaalta – tämä “sama pää” mulla on ollut aina. Minä en ollut aikoinaan kuin n. 20-vuotias ollessani opiskelemassa eräässä opinahjossa, jossa toisten tyttöjen kanssa käytiin ruokalassa syömässä ja kahvit juomassa. No kuinka ollakaan, niin minulta pääsi kerran unohtumaan rahakukkaro sinne ruokalan pöydälle, kun tuli niin kiire oppitunnille… Vasta seuraavana päivänä sain hakea sen kukkaroni sen opiston kansliasta ja muistan tiukkailmeisen kanslistitädin tentanneen minulta tarkkaan sen kukkaroni tuntomerkit jopa siellä olevaa rahasummaa myöten :D. Nyt tuo tapaus naurattaa, mutta silloin enempi itketti ja hävettikin. Toista kertaa sitä huolimattomuutta ei enää tapahtunut.
Mutta jos sinusta tuntuu, että tarvitset sitä muistihoitajalla käyntiä, niin mikä ettei, mene vaan käymään :). Minä toivon, ettei mun tarvitsisi mennä tuonne lähikaupungin muistipolille, koska siellä on töissä yksi muija, jota en välittäisi tavata. Sellainen veemäinen narsistiakka, mutta se on pitkä juttu…
Anoppini käy siellä ja hän ottaa nyt säännöllisesti jotain aivojen verenkiertoa parantavaa lääkettä. Hänellä, lähes 90-vuotiaalla, se lähimuisti jo pätkii.
Sinulla on nyt hyvä kunto, kun lepopulssisi on noin matalalla. Mulla se on nykyään n. 70, kun se vielä muutamia vuosia sitten vaihteli 55-60 paikkeilla. Mutta olen niin laiska liikkumaan ja onhan tuota stressiäkin ollut viime aikoina.
Mehän ollaan jo niin hyviä ystäviä keskenämme, että ymmärrämme toistemme kiireitä, joten kommentoidaan täällä aina silloin, kun se sopii ja tulee asiaa… tai asiattomuuksia, miten vain… ;), niin että älä ota mitään stressiä siitä, jos et jaksa kirjoitella mulle usein ja pitkästi.
Monesti ne tärkeimmät asiat saakin sanottua lyhyestikin, mitä “taitoa” opettelen parhaillaan mm. siellä yhdellä keskustelupalstalla.
Täällä on niin synkkä kaamos meneillään, ettei tänään tullut päivänvaloa ollenkaan. Taivas on paksussa pilvessä ja parhaillaan sataa vettä!
Hyvää vointia ja kaamoksesta huolimatta hyvää päivänjatkoakin sinulle! 🙂
mulla on ny ollut kiireinen viikko etten ole juurikaan ehtinyt aatella blogini täydentämistä , tänään mustana perjantaina kävin katteleen ipadeja kaupoissa, ehdin ehkä vasta maanataina syventyä blogivuodatuksiini.
Enpä minä jaksanut nousta aamulla kirkkoon sitä “Hoosiannaa” laulamaan…
Täällä on luminen maisema ikkunasta katsottuna ja pikkupakkasta – 3.6 astetta.
Meinaatko sinä ostaa uuden ipadin itsellesi joululahjaksi? Minäkin ostan joka joulu itse itselleni joululahjan, ehkä jonkun kirjan tänä vuonna.
Kävin perjantai-iltana lukemassa ketjuja siellä yksivuotispirskeissä, mutta suurin osa niistä juhlivista viestijöistä näytti väsähtävän jo ennen puoltayötä. Mietin samalla sitä, että miten paljon erilaisempi ja monipuolisempi se palsta voisikaan olla, jos sieltä ei olisi karkoitettu jo vuoden alussa niin monia persoonallisia toisinajattelijoita, kuten sinuakin, Licaa ym. Yön Timo ja monet muut (helleh?) on sitten lähteneet sieltä muualle oma-aloitteisesti. Joitakin uusia siellä käy aina uudella nikillä viikonloppuisin “jurrissa pyörähtämässä”…
Joulukin se lähestyy – ja tämä vuosikin on kohta lopuillaan. Aika ankea joulu minulle on tulossa, kun tyttäreni ei tule taaskaan Suomeen jouluna… Se “vävynketku” kun on narsismissaan päättänyt, että hän (ja vain hän!) haluaa tulla tänne vasta ensi vuoden puolella… ja tyttäreni taipuu hänen tahtoonsa :(.
kävin lukaseen torikahvilaa ja sen uutta yksvuotisketjua ennenkuin siell alkaa siivous, täll hetkell ketjussa on 19 sivua.
siit viime viikon lompakon ja kännykän katoamisesta, kuus tuntia mä pähkäilin minne mä ne kadotin ja kun aamupäivän saattajan hommissa vietin aikaa terkkarin kahviossa, siin väliss kävin omahoitopisteessä mittailemassa painoa ja verenpainetta, ni heitin lompakon ja kännyn pöydälle ja niitä jo ruokakaupan vartijan kanss etin ja vasta illalla yheksän aikaan mulle välähti ett minne mä ne kadotin, sitä ennen ei välähtänyt vaan porukall mietittiin ett kyll ne löytötavaratoimistosta löytyy kun kännykkänikin normaalisti hälytti, sielt omahoitohuoneen pöydältä ne sitt löytyi seuraavana aamuna kun vastaanottosihteeri avas mulle omahoitohuoneen lukitun oven .. siin vaiheess sain sen muistihoitajan yhteyslapun kun sille sihteerille sanoin ett kato miten mun muisti pettää..
sitku viel eilen mä yksill messuill ni et tiedäkään ku minä oon saanu suuni auki ni.. no onneks en MLL:n esittelijöille suutani avannu ku ne on jo vuosia siell tietäneet mun taustoja. yks esittelijä sano ett joo kyll heiltä lähiaikoina oli apteekista otettu yhteyttä ja kysytty onks ne pilleriliuskat metallijätettää …
oops
ja sitku tuli ajanvarausmuistutustekstiviesti ett mulla tänään diabeteshoitajalle aika ja siin olikin toisen naishoitajan nimi ni… ni.. pitäydynkö minä hänen kanssaan pohtimaan vain sitä ett viime viikon alun hyvät sokeriarvot repsahti viikonloppuna vai harhautuuko keskustelu miesterapeutin kanssa käytyyn pöly on laskeutunut palaveriinkin, ärsykettä siihen sain tänä aamuna ku lenkille lähteissäni törmäsin pihalla halljäsenmiehen kanss turinoimaan ja siin sitte yhteisymmärryksenä todettiin ett ny on täti hiljennyt.
…
edit 16.:16
no sinnehän se keskustelu uuden hoitsun kanssa meni, naishoitsu lateli sellaista tekstiä narsisteista että uskaltaakohan narsistit enää kyseisen organisaation palveluja käyttää 😉 😀
kyseli mistä sinä oot saanut rohkeutta puhuu tällaisia ja kiitteli sitäkin ett olin senkin miesterapeutin hoteisiin uskaltautunut, ett nä mun tään hetken sokeriarvot kertoo vaan siitä että sinulla on ollut stressiä elämässäs, kerroin ett täti sanoi pelkäävänsä minua ja minä tokaisin heti tädille vastaan ett ja minä miehenä pelkään tuota sinun aggressiivisuuttas, ni naishoitaja vaan siihen ett hyvä ku noin lohkaisit, rohkaisi hän naishoitaja mua sillai ett aattelin käydä oikein kahvilassa ja sillä reissulla törmäsin sitt jo kolmansiin talon osakkeenomistajiin tänään ku sellaistakin ehdin jo ett kilautin yhen mummon ovikelloo kun hältä oli unohtunut avain ulko-oven lukkoon.
minä oon niin huono tsemppaamaan toisia etten tohon sinun jouluodotuksiisi oikein osaa … niin se on vanhempien rooli ett lapset kirmaa maailmalle, kuka lähemmäs kuka kauemmas, milläkin motiivilla, holby cityn sairaalass oli hieno sivujuonne ku kuoleva mies pyysi kirurgilta ett veljenpoika tulis viel näyttään hänelle Garya ja Markia jotka syntyneet kaks kuukautta sitte, no ne Gary ja Mark olivatkin sitte koiranpentuja ja tää veljenpoika.. no hänellä oli sulhanen joiden häihin tää kuoleva setä ei ollut mennyt.
No eihän sitä näin netin välityksellä voikaan toista niin hyvin tsempata kuin voisi realityelämässä – samassa huoneessa ja face to face. Se miesterapeutin luona juttusilla käyntisi oli ja on sinulle todella hyvä ratkaisu ja nyt sait sitten mukavan juttutuokion ja tsemppiä myös siltä eiliseltä kontrollihoitajalta. Kerrot hänen voimaannuttaneen sinua tuohon etusivun postaukseenkin… 🙂
Se hoitaja on varmasti laajakatseinen ja ymmärtäväinen naisihminen, joka ei ole/ollut heti asettumassa “automaattisesti” naisten puolelle ja miehiä vastaan. Sellainen on aika harvinaista nykyään. Minähän olen tullut kyllä useasti huomaamaan sen, että “nainen on naiselle susi” – viimeksi sain tuntea sen “nahoissani” eilen. Se kateus kun tekee monista akoista niin veemäisiä!
Siitä naapurintädistä. Se on varmasti onneksi koko teijän talolle, jos se täti on nyt vihdoinkin hiljennyt… ja kyllä kai siitä hänen äänekkäästä sanailustaan ja toisten asioihin sekaantumisestaan kärsivät varmaankin siellä muutkin kuin sinä… Kerrot aikaisemmassa kommentissasi, että joku muukin talossanne on sitä asiaa mielessään “kiitellyt”.
Sitä joulumieltä minulla ei siis ole ja tuskin tuleekaan, mutta otan sen asian nyt silleen, että jouluhan on vain sen kolme päivää juhla-aikaa heillekin, jotka saavat viettää ne päivät tahtomallaan ja etukäteen suunnittelemallaan tavalla.
Tuosta lasten “maailmalle kirmaamisesta” sanoisin, että mun olisi jostain syystä vähän helpompi ymmärtää ja hyväksyä se tyttäreni lähtö sinne ulkomaille, jos se olisi tapahtunut hänen omasta aloitteestaan… eikä hänen miehensä, vävyn aloitteesta. Yksi sukulaiseni, jolle tästä asiasta viime viikolla puhelimessa puhuin (=raivosinkin), kehoitti minua hakeutumaan ensi vuoden puolella johonkin terapiaan, ammattiauttajalle. Kyllä kai mun pitää vissiin käydä “kokeeksi” jollakin naisterapeutilla, kun tässä käpykylässä ei mun tietääkseni ole yhtään miesterapeuttia. Mutta jos se terapeutti alkaa vaan sanallakaan vähättelemään mun murheitani, niin pomppaan kyllä välittömästi tuolista ja sanon hänelle, että “kiitos ja hyvästi” :D. Eikä uutta terapia-aikaa tarvitse antaa.
Tämä joulunaika torttuineen, pipareineen, konvehteineen ym. herkkuineen on kyllä vähän “petollistakin” aikaa ihmisen elimistölle… niin veren sokeriarvoja kuin painoakin nostattaen. Minäkin olen syönyt jo monia torttuja kahvin kanssa ja yhden konvehtirasiallisenkin. Se suklaa kun on myös “lohturuokana” erinomaisen hyvää… Itsenäisyyspäivänä viimeistään pistelen poskeeni taas rasiallisen Suomi-konvehteja samalla, kun vahtaan niitä Linnanjuhlia telkusta ja naureskelen monien akkojen täysin epäonnistuneille pukuvalinnoille :D.
Hyvää vointia ja viihtyisää talvipäivän jatkoa sinulle! 🙂 toivoo Lulu
vuodatin tonne uusimpaan postaukseen enemmältikin.
Ei sinua katsota alta kulmain jos meet sinne terapeutille, kyll sinut tosissaan otetaan. pikkuveljeni kerran tokas ettei sitä pitäis mennä puimaan psykologin luokse, mutt sitt esmes tää miesterapeutti sano mulle viime vuoskymmenen alussa ett sinä oot valovuosien päässä sisaruksistas asioitten ymmärtämisessä.
on mull sellainenkin kokemus ku yks psykologi rupes epäileen ett mitä mä oikeestaan hänen vo:llaan, ni otin kyttyrää ja jalat alleni, vähän ajan päästä postissa tuli anteeksipyyntö ja uus vo-aika, se oli niitä aikoja kun mä viel ihan sumuss ett mitä mun aatokset ja elämäin.
niin no kyll se mummo vuolaasti kiitteli minua kun minä huomasin ett hänell avain ovenlukossa ja soitin ovikelloa.. esmes ny näin.
huomenna on joulukuu joten tähän marraskuun postaukseen on tullut kommenttisuma täyteen?
survister 
Hei Survister! 🙂
Hyvinhän sinä vielä kerkesit tekemään tämän November-postauksen. Alkukuutahan tässä vielä eletään. Se olisi kyllä mukava, jos “englannittaisit” sen runoni – vaikka vain parikin säkeistöä. Saat minulta luvan lyhentää ja muutellakin sitä, jos niin haluat… en ole siinä asiassa niin tarkka kumminkaan.
Miesten viikko ja isänpäivä tällä viikolla. Kaipa minä menen sunnuntaina tervehtimään omaa vanhaa isääni, vaikka joudunkin taas olemaan kyökin puolella koko ajan muita vieraita passaamassa. Veljeni kuusihenkinen perhe tulee varmaan myös ja miniä ei auta missään… Ehkäpä minä jo pyydän häntä johonkin, vaikka kattamaan pöytää. Äitini ei kyllä uskalla pyytää, koska hän vähän pelkää?! sitä yli 170 senttistä ja vankkarakenteista miniäänsä, mutta minäpä en ;). Se on muuten aika tavallinen “ilmiö” nykyaikana, että anopit pelkäävät miniöitään.
Sinun äitisi olisi kyllä voinut syyttää sitä mummoasi vaikka kunnianloukkauksesta! Tänä päivänä miniät niinku vävytkin ovat tosi tarkkoja siitä, miten heitä anoppilassa puhutellaan. En tiedä, että mistä se mun vävypoikani on nyt ottanut nokkiinsa, kun hän ei ole enää tervehtinytkään mua parilla kerralla, kun olemme olleet tyttäreni kanssa skypellä. En ole tietääkseni sanonut yhtään pahaa sanaa hänelle – tosin saatoin sanoa hänestä jotain negatiivista tyttärelleni kahden kesken, silloin n. kuukausi sitten, kun se heijän jäämisensä sinne varmistui.
Sitten niistä vaaleista… joittenka takia minä valvoin koko yön! Siis “asuuko” minussa sittenkin pieni murunen poliittisista asioista kiinnostunutta ihmistä? Sitä pohdin tässä itsekseni :D.
En tykännyt kummastakaan ehdokkaasta, mutta himpun verran enemmän kuitenkin toivoin Clintonin voittoa, vaikka nainen johtajana ei olekaan paras mahdollinen. Trumpin habitus on jotenkin niin epämiellyttävä enkä tykkää siitä hänen puhetyylistäkään ym. esiintymisestä. Aamuyöllä ja aamulla kuuntelin myös asiantuntijoitten mielipiteitä hänen poliittisista lausunnoistaan ja kyllä mua alkoi ihan hirvittämään. Varsinkin, kun se Putin ja muut venäläiset on toivoneet koko ajan juurikin Trumpin voittavan. Mitähän tästä seuraa…?
Nyt kun se naapurintätiepisodi on sinulle “taaksejäänyttä” elämää ja nainen hävisi pressanvaalitkin, niin mitäpä jos alettaisiin keskustella keskenämme “miesvoittoisesta” politiikasta täällä blogissa…?
Minä kävin muuten tsekkaamassa tämän kaupungin terapiatarjonnan ja tein sen havainnon, että siellä organisaatiossa kaikki on naisia! Yksi heistä vielä ukkoni sisaren miniä, että silleen… niin etten minä näillä näkymin taida pystyä menemään siihen aikaisemmin suunnittelemaani terapiaan. Minä kun olen niin pirun kranttu ;), että mulle pitäisi olla miesterapeutti ja sellainen löytyisi kyllä isommasta naapurikaupungista lähes 100 kilometrin päästä.
Tällaisia marraskuun mietteitä minulla oli tänään vähän “pökkyräisessä” olotilassa. Olen nukkunut viime yönä n. 3 tuntia… ja keitin sitten vahvat “Presidentti-kahvit” :).
Hyvää keskiviikon jatkoa sinulle! 🙂 toivottelee Lulu – yökukkujien aatelia…
LikeLike
hei, kävin siell runopostauksessa muokkaamassa runoasi samaan aikaan ku tätä postausta muokkasin, vaan jotenkin jäi päivittämättä se kommenttini, joten …
mull on ny kiire yhteen tilaisuuteen joten enempi kommentointini jää huomiseen
..
edit 18.45
.. no se oli ehkäisevän päihdetyön viikon luento,
herätti ajatuksia:
puheeksiottaminen, kysy, kuuntele, keskustele.
uskalla ottaa arkoja asioita esille.
LikeLike
Hei Survister! 🙂
Minä tuolla Runo-postauksessa toivottelin sinulle hyviä illanjatkoja ja sitten hoksasin, että ethän sinä taija olla sellainen yökukkuja kuin minä, joten:
toivoo Lulu
LikeLike
Hei Survister! 🙂
Siellä luennolla, jossa kävit, annettiin todella hyviä “evästyksiä” kuulijoille! 🙂
Sinä olet “lihavoittanut” kommentissasi arkojen asioitten esilleottamisen ja se onkin tärkeä asia. Mutta uskaltaako niistä aroista asioista keskustella kovin perinpohjaisesti esim. netin keskustelupalstoilla, se onkin jo eri asia… tosin sinä ja minä tehtiin sitäkin il-foorumilla incognito’ina ;). En silloin edes ajatellut, että joku/jotkut pohjanmaalaiset ihan oikeasti tunnistaisivat minut niitä viestejäni lukiessaan. Tänä päivänä olen vielä “hullunrohkeampi” eli en välitä tuon taivaallista, vaikka koko tämä käpykylä minut tunnistaen lukisi ja ympäri kylää ja vielä lähikaupunkiakin juoruaisi, so what! Päinvastoin, sehän olisi vallan hienoa olla “nettijulkkis”! 😀
Persut tosiaan iloitsee Trumpin voitosta, sen huomaa “sielläkin” foorumilla. Hänen valintaansa nihkeästi suhtautuvat viestijät lytätään “maanrakoon”, tehokkaimpana haukkujana se mr. Bee… joka ei saa milloinkaan pitkiä banneja.
En tiedä, että milloin ehdit lukemaan tämän kommenttini, mutta toivottelen kuitenkin täältä lumiselta rannikolta sinulle Hyvää päivän- ja viikonlopun jatkoa! 🙂
– Lulu –
LikeLike
hei lulu,
jossain elämäni vaiheessa oon kohdannut sen päihdeluennoitsijan,
naurattaa kun siell ilfoorumilla ett minä niinku alkoholisti ja pössyttelijä ;D
nykyään nuoret naiset tupakoi ja vanhemmat naiset pelaa rayn pelejä urakalla, sen näkee hyvin kun kauppakeskuksissa alko ja ruokakauppa vierekkäin ja niitten välissä peliautomaatit.
mä taas siell ilfoorumilla, se oli sellasta salakavalaa vuodatusta taholtani ku niit ärsykkeitä piisas, ny kun on kuukaus ollu hiljaista talossa ni alkaa salakavala mahahaavanikin rauhoittua. sama se täälläkin ett antaa vaan kaikkien tunnistaa minut netin välityksellä, so what. en mä siell torikahvilassa enää ku siä vieraskirjaa seuraa, ,taneli on kyrpiintynyt minuun mutt en mä anna sen itteäni häiritä. mä oon löytänyt toisen paikan netissä jossa enemmältikin kommentoin.
olin tosiaan pois netistä vkl:n, siin meni isänpäivä, mä sanoin sille terapeutille etten enää menneisyyteen katsele, hänen kanssaan yli kymmenen vuotta sitte kävin läpi juureni, joista en paljoo tiennyt. oikeestaan toi naapurintäti piti huolen siitä ett elän nyt tätä päivää tyyliin ett enää ei varpailleni tallota.
näin tänään.
LikeLike
Hei Survister! 🙂
Sen saman minäkin olen huomannut esim. lähikaupungin cittarin aulassa, jossa niitä peliautomaatteja on, että juuri vanhemmat naiset on usein siinä pelaamassa. Alko on sen marketin toisessa päässä ja siellä pyörii kyllä enemmän miehiä, mutta kyllä siellä naisiakin näkee “kilisevine kasseineen”.
Jos sinulla on mahahaavan oireita, niin rauhallinen asuinympäristö onkin tosi tärkeää! Onneksi se täti on viimeinkin rauhoittunut. Olen huomannut itsestänikin sen, että jos olen stressaantunut jostakin, niin vatsahapot menee herkästi sekaisin. Tässä iässä kun pitäisi ottaa asiat mahdollisimman “iisisti”.
Minä se en osaa hakeutua muualle kuin “sinne” yhdelle palstalle keskustelemaan, kun en sinne Iltasanomiinkaan haluaisi mennä sen ennakkosensuurin vuoksi, mitä siellä vissiin on…? Tänne sinun blogiisi minä vuodattelen asioitani eniten, koska täällä olen nimimerkkiäni lukuunottamatta oma itseni. Siis juuri se aito ja alkuperäinen ilfoorumin “Pohjanmaan akka” :).
Viime aikoina olen tullut muutamien lähisukulaisteni taholta huomaamaan sen, että mun uutta itsenäisempää ja itsepäisempää habitustani ei oikein nyt hyväksytä ja esim. isänpäivänä sattui jotain odottamatonta… joka on aika pitkä juttu, mutta sekin -tyttäreni ulkomaillaolon lisäksi- loi siihen päivään tietynlaisen varjon. Se episodi liittyy toiseen veljeeni ja hänen vaimoonsa, joita aikaisemmin aina “uskollisesti” passasin ja palvelin. Molemmat ovat mua parikymmentä vuotta nuorempia! Mutta tottuneet siihen, että pääsevät kyläillessään helpolla.
Täällä on sää lauhtunut ja pilvien takia en nähnyt viime yönä sitä superkuutakaan “livenä”… vähän se kyllä harmitti, vaikka täällä netissäkin on paljon kuvia siitä ilmiöstä. Mutta eihän se sitä aitoa näkymää korvaa.
Hyvää vointia ja mukavaa päivänjatkoa sinulle! 🙂 toivoo Lulu
LikeLike
Heipä hei Survister! 🙂
Sinua ei ole paljon “näkynyt” täällä blogissasi tällä viikolla, joten olet tainnut löytää uuden mielenkiintoisen keskustelupalstan jostain…?
Mun viikkoni on vilahtanut kaamosmasennusta vastaan “taistellessa”, mutta valohoito auttaa siinä jonkin verran. Samoin uppoutuminen mielikuvitusmaailmoihin, mikä kyllä lienee sellaista “kyseenalaista” selviytymiskeinoa, mutta jokaisellahan meistä on ne omat selviytymisstrategiamme… 🙂
Oikein hyvää illanjatkoa sinulle sinne, missä oletkin ja…
Terveisin 🙂 Lulu & kissapojat 🙂
LikeLike
hei lulu,
kotosalla tääll vaan ollaan, en mä ny voi sanoo ett oisin uuden keskustelupalstan löytänyt, ennemminkin jatkanut siellä missä oon jo ilfoorumin aikaan palloillut. no torikahvilass oon vähän pottuillut siitä ku ett miks siell niin vähän paikallaolijoita, tsekkaan ny ett saako torikahvila väen liikkeelle ens perjantaina yksvuotispirskeisiinsä, jos ei sata mee rikki ni eipä siitä foorumista ollut ilfoorumin paikkaajaksi taikka sitt minäki yliarvioin sen paljonko ilfoorumilla oli kävijöitä. ohan siell kyll vastass jengi joka ei pidä foorumin yleinen keskustelu -palstan tarkoitus/merkitys-analyyseistäni, iltalehdess yleinen keskustelu -palsta syntyi tarpeesta siirtää sinne nokkapokaksi muovautuneet ketjut, torikahvilassa samanniminen palsta on ykköspaikalla.
tään blogin tilastoista voin kertoo sen verran että vain sinä ja minä tääll aktiivisina, siitä tulee aika paljon omia klikkauksia kun tsekkaan kommenttis ja vastailen eri postauksissa ja sama kanss kun sinä klikkailet:
artikkelit 43, näyttökerrat 9070, kävijät 345
tälle päivälle on tullut 3 omaa näyttökertaa.
kommentit: Lulu Marlene 222 survister 158
näyttökerrat:
suomi 8912
yhdysvallat 32
Kanada 28
alankomaat 9
ruotsi 2
irlanti 1
puola 1
minä oon viel niissä pöly on laskeutunut fiiliksissä, aion siitä tehdä uuden postauksen. tapasin viikoll kaupungill yhden talon osakkeenomistajan ja sieltäki tuli ei niin armollista palautetta naapurintädille.
minä vielki sinnittelen ilman ipadia/macbookia, siks mun vastaukset ajallaan, kiitos sinulle blogini kuvittamisessa ja pitäis viel se ruos loppukin kääntää englanniksi.
LikeLike
Myöhäisillan tervehdys, Survister! 🙂
Kiitos eilisestä kommentistasi! 🙂 Ihan mielellänihän minä linkittelen nuita
animaatiokuvia tänne. Mietin aina tarkoin, että mistä kuvasta sinä tykkäisit ja mikä olisi ajankohtaan sopiva. Minä olen näköjään kommentoinut tänne “hieman” enemmän kuin sinä ;). No sellaisia “hölösuitahan” me akat ollaan…
Mutta älä ota mitään stressiä niiden runoni kahden viimeisen säkeistön “englannittamisesta”. Se runo on jo nyt hienomman näköinen kuin se mun alkuperäinen suomeksi. Vaikka Englanti “vei” tyttäreni, niin sen kieli on kaunista…
Hyvähän se on, että täällä on tekstiä englanniksi etusivulla ja täällä kommentointisivullakin, kun täällä sinun blogissasi käy lukijoita ihan Ameriikoista asti :).
Muutama sananen “siitä palstasta”. En voi sanoa olevani ylpeä kaikesta siitä, mitä sinne, varsinkin yleiselle osiolle kirjoitetaan (minäkin+”totanoin”-hymiö). Elän ja olen vaan nykyään sellaisessa elämäntilanteessa, että mun on pakko päästä jonnekin vähän “hulluttelemaan”. Kun en täällä “live-elämässäni” osaa/halua mennä baareihinkaan ja jos minä sen sanon suoraan, niin kyllä minä olen aika pahasti “mökkiytynytkin” tänne talooni. Nettiriippuvainen olen myös. No ehkä sukulaiset pistää minuun “vauhtia” sitten jouluvalmisteluissa :D.
Luultavasti sinä luet tämän kommenttini vasta aamulla, joten…
toivottelee Lulu Marlene
LikeLike
I wish to you! 🙂 – Lulu –
LikeLike
hei lulu,
mulla olikin eilen häslinkipäivä, ett siin unohtu eilinen, tänä aamuna löysin lompakkoni ja kännykkäni lukitun oven takaa jossain päin kaupunkia, kun en eilen muistanut missä mä olinkaan aamupäiväll liikkunut, yhen kaupan vartijakin osallistui känny/lompsan etsintään. vasta illalla yheksän aikaan muistin ett miss mä palloillut ja miss ne on ja tänä aamuna ne löytyikin kun yks infotäti yhen oven avas… että mä.. illalla häpeissäni mietin kuolettamisia.. ett miten mä näin häsläilin ja mua lohdutettiin ett no sattuu sitä muillekin mutt että unohtaa.. täss on ny hyvä sauma ottaa yhteyttä muistihoitajaan.
emmä vaan ku pitkästä pitkästä aikaa mun lepopulssi pysyy alle kuudenkymmenen ni en tiedä kyll tää mun stressinirvana ois pitänyt pysäyttää aiemmin naapurintädin kohdalla.
kaamosankeus paistaa ulkona.
näin tänään, pitäis osata pitempään kirjoitella mutt taitaa jäädä huomiseen..
LikeLike
Hei Survister! 🙂
Olipa hyvä, että ne kännykkä ja lompakko löytyivät! Mulle voisi käydä ihan samalla tavalla, kun olen nyt vanhemmuuten mennyt sellaiseksi “höttöpääksi”, mutta toisaalta – tämä “sama pää” mulla on ollut aina. Minä en ollut aikoinaan kuin n. 20-vuotias ollessani opiskelemassa eräässä opinahjossa, jossa toisten tyttöjen kanssa käytiin ruokalassa syömässä ja kahvit juomassa. No kuinka ollakaan, niin minulta pääsi kerran unohtumaan rahakukkaro sinne ruokalan pöydälle, kun tuli niin kiire oppitunnille… Vasta seuraavana päivänä sain hakea sen kukkaroni sen opiston kansliasta ja muistan tiukkailmeisen kanslistitädin tentanneen minulta tarkkaan sen kukkaroni tuntomerkit jopa siellä olevaa rahasummaa myöten :D. Nyt tuo tapaus naurattaa, mutta silloin enempi itketti ja hävettikin. Toista kertaa sitä huolimattomuutta ei enää tapahtunut.
Mutta jos sinusta tuntuu, että tarvitset sitä muistihoitajalla käyntiä, niin mikä ettei, mene vaan käymään :). Minä toivon, ettei mun tarvitsisi mennä tuonne lähikaupungin muistipolille, koska siellä on töissä yksi muija, jota en välittäisi tavata. Sellainen veemäinen narsistiakka, mutta se on pitkä juttu…
Anoppini käy siellä ja hän ottaa nyt säännöllisesti jotain aivojen verenkiertoa parantavaa lääkettä. Hänellä, lähes 90-vuotiaalla, se lähimuisti jo pätkii.
Sinulla on nyt hyvä kunto, kun lepopulssisi on noin matalalla. Mulla se on nykyään n. 70, kun se vielä muutamia vuosia sitten vaihteli 55-60 paikkeilla. Mutta olen niin laiska liikkumaan ja onhan tuota stressiäkin ollut viime aikoina.
Mehän ollaan jo niin hyviä ystäviä keskenämme, että ymmärrämme toistemme kiireitä, joten kommentoidaan täällä aina silloin, kun se sopii ja tulee asiaa… tai asiattomuuksia, miten vain… ;), niin että älä ota mitään stressiä siitä, jos et jaksa kirjoitella mulle usein ja pitkästi.
Monesti ne tärkeimmät asiat saakin sanottua lyhyestikin, mitä “taitoa” opettelen parhaillaan mm. siellä yhdellä keskustelupalstalla.
Täällä on niin synkkä kaamos meneillään, ettei tänään tullut päivänvaloa ollenkaan. Taivas on paksussa pilvessä ja parhaillaan sataa vettä!
Hyvää vointia ja kaamoksesta huolimatta hyvää päivänjatkoakin sinulle! 🙂
Terveisin Lulu
LikeLike
I wish to you Survister….. 🙂
– Lulu Marlene –
LikeLike
thanks Lulu,
mulla on ny ollut kiireinen viikko etten ole juurikaan ehtinyt aatella blogini täydentämistä , tänään mustana perjantaina kävin katteleen ipadeja kaupoissa, ehdin ehkä vasta maanataina syventyä blogivuodatuksiini.
“sen” yksvuotispirskeet ohitan olemalla rekkautumatta “sinne”.
LikeLike
Hyvää 1. adventtisunnuntaita, Survister! 🙂
Enpä minä jaksanut nousta aamulla kirkkoon sitä “Hoosiannaa” laulamaan…
Täällä on luminen maisema ikkunasta katsottuna ja pikkupakkasta – 3.6 astetta.
Meinaatko sinä ostaa uuden ipadin itsellesi joululahjaksi? Minäkin ostan joka joulu itse itselleni joululahjan, ehkä jonkun kirjan tänä vuonna.
Kävin perjantai-iltana lukemassa ketjuja siellä yksivuotispirskeissä, mutta suurin osa niistä juhlivista viestijöistä näytti väsähtävän jo ennen puoltayötä. Mietin samalla sitä, että miten paljon erilaisempi ja monipuolisempi se palsta voisikaan olla, jos sieltä ei olisi karkoitettu jo vuoden alussa niin monia persoonallisia toisinajattelijoita, kuten sinuakin, Licaa ym. Yön Timo ja monet muut (helleh?) on sitten lähteneet sieltä muualle oma-aloitteisesti. Joitakin uusia siellä käy aina uudella nikillä viikonloppuisin “jurrissa pyörähtämässä”…
Joulukin se lähestyy – ja tämä vuosikin on kohta lopuillaan. Aika ankea joulu minulle on tulossa, kun tyttäreni ei tule taaskaan Suomeen jouluna… Se “vävynketku” kun on narsismissaan päättänyt, että hän (ja vain hän!) haluaa tulla tänne vasta ensi vuoden puolella… ja tyttäreni taipuu hänen tahtoonsa :(.
Tällaisia vuodatuksia mulla oli tänään.
Mukavaa päivänjatkoa sinulle! 🙂 toivoo Lulu
LikeLike
uutta viikkoa Lulu,
kävin lukaseen torikahvilaa ja sen uutta yksvuotisketjua ennenkuin siell alkaa siivous, täll hetkell ketjussa on 19 sivua.
siit viime viikon lompakon ja kännykän katoamisesta, kuus tuntia mä pähkäilin minne mä ne kadotin ja kun aamupäivän saattajan hommissa vietin aikaa terkkarin kahviossa, siin väliss kävin omahoitopisteessä mittailemassa painoa ja verenpainetta, ni heitin lompakon ja kännyn pöydälle ja niitä jo ruokakaupan vartijan kanss etin ja vasta illalla yheksän aikaan mulle välähti ett minne mä ne kadotin, sitä ennen ei välähtänyt vaan porukall mietittiin ett kyll ne löytötavaratoimistosta löytyy kun kännykkänikin normaalisti hälytti, sielt omahoitohuoneen pöydältä ne sitt löytyi seuraavana aamuna kun vastaanottosihteeri avas mulle omahoitohuoneen lukitun oven .. siin vaiheess sain sen muistihoitajan yhteyslapun kun sille sihteerille sanoin ett kato miten mun muisti pettää..
sitku viel eilen mä yksill messuill ni et tiedäkään ku minä oon saanu suuni auki ni.. no onneks en MLL:n esittelijöille suutani avannu ku ne on jo vuosia siell tietäneet mun taustoja. yks esittelijä sano ett joo kyll heiltä lähiaikoina oli apteekista otettu yhteyttä ja kysytty onks ne pilleriliuskat metallijätettää …
oops
ja sitku tuli ajanvarausmuistutustekstiviesti ett mulla tänään diabeteshoitajalle aika ja siin olikin toisen naishoitajan nimi ni… ni.. pitäydynkö minä hänen kanssaan pohtimaan vain sitä ett viime viikon alun hyvät sokeriarvot repsahti viikonloppuna vai harhautuuko keskustelu miesterapeutin kanssa käytyyn pöly on laskeutunut palaveriinkin, ärsykettä siihen sain tänä aamuna ku lenkille lähteissäni törmäsin pihalla halljäsenmiehen kanss turinoimaan ja siin sitte yhteisymmärryksenä todettiin ett ny on täti hiljennyt.
…
edit 16.:16
no sinnehän se keskustelu uuden hoitsun kanssa meni, naishoitsu lateli sellaista tekstiä narsisteista että uskaltaakohan narsistit enää kyseisen organisaation palveluja käyttää 😉 😀
kyseli mistä sinä oot saanut rohkeutta puhuu tällaisia ja kiitteli sitäkin ett olin senkin miesterapeutin hoteisiin uskaltautunut, ett nä mun tään hetken sokeriarvot kertoo vaan siitä että sinulla on ollut stressiä elämässäs, kerroin ett täti sanoi pelkäävänsä minua ja minä tokaisin heti tädille vastaan ett ja minä miehenä pelkään tuota sinun aggressiivisuuttas, ni naishoitaja vaan siihen ett hyvä ku noin lohkaisit, rohkaisi hän naishoitaja mua sillai ett aattelin käydä oikein kahvilassa ja sillä reissulla törmäsin sitt jo kolmansiin talon osakkeenomistajiin tänään ku sellaistakin ehdin jo ett kilautin yhen mummon ovikelloo kun hältä oli unohtunut avain ulko-oven lukkoon.
LikeLike
hei Lulu,
minä oon niin huono tsemppaamaan toisia etten tohon sinun jouluodotuksiisi oikein osaa … niin se on vanhempien rooli ett lapset kirmaa maailmalle, kuka lähemmäs kuka kauemmas, milläkin motiivilla, holby cityn sairaalass oli hieno sivujuonne ku kuoleva mies pyysi kirurgilta ett veljenpoika tulis viel näyttään hänelle Garya ja Markia jotka syntyneet kaks kuukautta sitte, no ne Gary ja Mark olivatkin sitte koiranpentuja ja tää veljenpoika.. no hänellä oli sulhanen joiden häihin tää kuoleva setä ei ollut mennyt.
LikeLike
Heipä hei Survister! 🙂 Kiitos kommenteistasi!
No eihän sitä näin netin välityksellä voikaan toista niin hyvin tsempata kuin voisi realityelämässä – samassa huoneessa ja face to face. Se miesterapeutin luona juttusilla käyntisi oli ja on sinulle todella hyvä ratkaisu ja nyt sait sitten mukavan juttutuokion ja tsemppiä myös siltä eiliseltä kontrollihoitajalta. Kerrot hänen voimaannuttaneen sinua tuohon etusivun postaukseenkin… 🙂
Se hoitaja on varmasti laajakatseinen ja ymmärtäväinen naisihminen, joka ei ole/ollut heti asettumassa “automaattisesti” naisten puolelle ja miehiä vastaan. Sellainen on aika harvinaista nykyään. Minähän olen tullut kyllä useasti huomaamaan sen, että “nainen on naiselle susi” – viimeksi sain tuntea sen “nahoissani” eilen. Se kateus kun tekee monista akoista niin veemäisiä!
Siitä naapurintädistä. Se on varmasti onneksi koko teijän talolle, jos se täti on nyt vihdoinkin hiljennyt… ja kyllä kai siitä hänen äänekkäästä sanailustaan ja toisten asioihin sekaantumisestaan kärsivät varmaankin siellä muutkin kuin sinä… Kerrot aikaisemmassa kommentissasi, että joku muukin talossanne on sitä asiaa mielessään “kiitellyt”.
Sitä joulumieltä minulla ei siis ole ja tuskin tuleekaan, mutta otan sen asian nyt silleen, että jouluhan on vain sen kolme päivää juhla-aikaa heillekin, jotka saavat viettää ne päivät tahtomallaan ja etukäteen suunnittelemallaan tavalla.
Tuosta lasten “maailmalle kirmaamisesta” sanoisin, että mun olisi jostain syystä vähän helpompi ymmärtää ja hyväksyä se tyttäreni lähtö sinne ulkomaille, jos se olisi tapahtunut hänen omasta aloitteestaan… eikä hänen miehensä, vävyn aloitteesta. Yksi sukulaiseni, jolle tästä asiasta viime viikolla puhelimessa puhuin (=raivosinkin), kehoitti minua hakeutumaan ensi vuoden puolella johonkin terapiaan, ammattiauttajalle. Kyllä kai mun pitää vissiin käydä “kokeeksi” jollakin naisterapeutilla, kun tässä käpykylässä ei mun tietääkseni ole yhtään miesterapeuttia. Mutta jos se terapeutti alkaa vaan sanallakaan vähättelemään mun murheitani, niin pomppaan kyllä välittömästi tuolista ja sanon hänelle, että “kiitos ja hyvästi” :D. Eikä uutta terapia-aikaa tarvitse antaa.
Tämä joulunaika torttuineen, pipareineen, konvehteineen ym. herkkuineen on kyllä vähän “petollistakin” aikaa ihmisen elimistölle… niin veren sokeriarvoja kuin painoakin nostattaen. Minäkin olen syönyt jo monia torttuja kahvin kanssa ja yhden konvehtirasiallisenkin. Se suklaa kun on myös “lohturuokana” erinomaisen hyvää… Itsenäisyyspäivänä viimeistään pistelen poskeeni taas rasiallisen Suomi-konvehteja samalla, kun vahtaan niitä Linnanjuhlia telkusta ja naureskelen monien akkojen täysin epäonnistuneille pukuvalinnoille :D.
Hyvää vointia ja viihtyisää talvipäivän jatkoa sinulle! 🙂 toivoo Lulu
LikeLike
HEI Lulu,
vuodatin tonne uusimpaan postaukseen enemmältikin.
Ei sinua katsota alta kulmain jos meet sinne terapeutille, kyll sinut tosissaan otetaan. pikkuveljeni kerran tokas ettei sitä pitäis mennä puimaan psykologin luokse, mutt sitt esmes tää miesterapeutti sano mulle viime vuoskymmenen alussa ett sinä oot valovuosien päässä sisaruksistas asioitten ymmärtämisessä.
on mull sellainenkin kokemus ku yks psykologi rupes epäileen ett mitä mä oikeestaan hänen vo:llaan, ni otin kyttyrää ja jalat alleni, vähän ajan päästä postissa tuli anteeksipyyntö ja uus vo-aika, se oli niitä aikoja kun mä viel ihan sumuss ett mitä mun aatokset ja elämäin.
niin no kyll se mummo vuolaasti kiitteli minua kun minä huomasin ett hänell avain ovenlukossa ja soitin ovikelloa.. esmes ny näin.
huomenna on joulukuu joten tähän marraskuun postaukseen on tullut kommenttisuma täyteen?
LikeLike