Mistä olet saanut rohkeutta puhua?        

 Totuus tekee kipeää, mutta vaikeneminen ei auta.

jatkoa eiliseen November-postauksen kommenttiini

Kontrollihoitajan(jota en aiemmin ole tavannut)  eilinen kysymys vastaanotolla: mistä olet saaanut rohkeutta puhua, sai minut vaikenemaan puoleksi minuutiksi vastausta etsiessäni, siihen vastasin senkin ett on minulla blogikin. Aivan kuin hoitaja olisi ollut täysin perillä siitä mitä mun elämässäin on tapahtunut. Sanoi hän senkin ett kuule kun nää seinät on kuulleet kaikenlaista, myöskin narsistitarinoita. Sitten sanoin hälle ton totuus tekee kipeää mutta vaikeneminen ei auta -luritukseni ja mistä ton lauseen oon kopsannut kymmenisen vuotta sitte. Eilisen keskustelun tään naishoitajan kanssa tulen muistamaan koko ikäni ja se aivan kuin voimaannutti minua avaamaan tämän postauksen.

edit 30.11.2016 15:20

terveydenhoitajan mistä sinä olet saanut rohkeutta puhua -kysymys mietityttää vieläkin,  niin mistä ja milloin rohkeus alkoi nostaa päätä. Kyll tää julkinen puhuminen alkoi kymmenisen vuotta sitten, ensin oli ne yläkerran muijan kommentit porraskäytäväss ja taloyhtiökokouksessa nyt sinä pikkupoika tulit väärille ihmisille vittuilemaan! ja nyt tästä talosta lähtee joko hän tai terroristi!, samoihin aikoihin kelan työkokeiluohjaaja(nainen) sanoi mulle: kuule mies ne on vain sanoja joita me miehet lauomme, sitten tuli maaninen tunnemuistipiirtämisvaihe(tuotokset aiemmissa postauksissa), sitte tuli sanomalehden päätoimittaja sanoon mulle  ett hänellä on 30 vuoden toimittajakokemus ja tällaista pienen piirin tarkoitushakuista ilmoitusta ei naistenpäivänä hänen lehdessään julkaista. Pian olikin lehdessä uusi päätoimittaja.

Sitten tuli kohtaaminen yläkerran muijaa hoitavan kodinhoitajan kanss, se vei  tieni sosiaalipalvelukeskuksen kotipalveluohjaajan työhuoneeseen, naisen  nuiva suhtautuminen paljastui kommentissaan se on valitettavaa, mutta mitäs miehet tekevät?,  kun kerroin hälle isänäitini seksuaaliväkivallasta, tuo tokaisu ett mun olis ensin pitänyt miettiä mitä miehet tekevät ennenkuin hänen työhuoneeseensa astun naisia ‘mollaamaan’. tuo oli niin tyrmäävää ett tein tosta kantelun kaupungille, sitt tuli tunnin palaverikokous perusturvajohtajan läsnäollessa, jossa kotipalveluohjaaja ei tunnustanut mitään muuta kuin että hän on vain toivottanut minulle kaikkea hyvää elämääni. Postissa tullut palaverilausunto ei minua miellyttänyt joten palautetta lähti kaupungille ja muutaman kuukauden kuluttua posti toi kaupunginhallituksen salaisen pöytäkirjaotteen aiheena kanteluni ja miten se sosiaalipalvelukeskuksessa käsiteltiin a  miten kaupunginhallituksen kokouksessa salaisen asianana käsiteltiin. siitä lahtien kaupungin puolue-eliitti kaupunginjohtajaa myöten on tiennyt isänäidin verbaali-insestitraumastani. ettäkö oliko tää kotipalveluohjaajakin narsisti, sitä oon ny mietiskellyt. Siihen ku viel yläkerran muijan poikaystävä  porraskäytäväss mulle huutaan: minä sinut perkeleen komentajan hommaan hullujen huoneelle. (eikäkö mitä viel  ku (pojan)poikansa tänä syksynä oveni takana lausuun ett ihan hullu se on, maanantaina otettiin muutaman sekunnin äänetön tuijotus kun kohtasimme).

täss vaiheess menin nettiin ja löysin Iltalehden keskustelufoorumin, siell yks topikki oli kun julkkismalli lävisti puolivuotiaan tyttärensä korvat ett oliko se lapseenkohdistuvaa väkivaltaa, äidin itsekkyyttä vaiko mitä ja keskustelu meni sovinismi/feminismi-linjalle sukupuolittuneeseen vastaikkainasetteluun.  sitt meni tony halme kuoleen ja il-kolumnisti muistopuhetta lykkäsi, se oli sellainen prässi se hazard-palsta ett millaiset poliittiset perussuomalaiset mielenilmaisut lensi someen ja josta sai alkunsa tämän päivän vihapuhe-sana-assosiaatio. vanhempien poismeno toi esiin jännitteet sisarusten välille, selvittämättömiä asioita joita ei enää kukaan osapuoli halua esiinnostaa.  Ettäkö niinkö isänäiti olisi yhdelle pojanpojalleen sanallisen räävittömyytensä ohella vittuansa tarjoillut? se on tabu josta ei perheet ylipäätänsä halua keskustella alkuunsakaan ja naiset eritoten. sitt kun alkavat, silloin alkaa kulissit kaatua, mutt ei ole sähköposteihini tullut vastausta naisasialiitto unionista. .

Eikä tää yks naapurintäti joka kymmenisen vuotta taloyhtiön hallituksen pj:nä toimi, näkemykseni  erosi niin paljon hänen pj-työskentelystäni ett viimein piti viime vuoden huhtikuussa turvautua miesterapeutin apuun ja hänen kanssaan kun aloin jutella tuli toi vuosien takainen kotipalveluohjaajaepisodi heti pinnalle niin voimakkaasti ett soitin nykyiselle vanhushoivajohtajattarelle, ni hän mulle sanaileen ett katsele kuuntele vaan kevättä ja yritä unohtaa ikävät asiat. se oli sellainen naisellinen neuvo miehelle, ett sen voi heittää suoraan kankkulan kaivoon, tään blogin vuodatus  on siitä hyvä esimerkki.

erilaiset näkemykset miten toimia taloyhtiön hallituksessa ovat sitten johtaneet tässä blogissa kertomaani elämänkoukeroihin naapurintädin kanssa. Ja se maanantainen terveydenhoitaja, miten voimakkaasti hän otti narsismin keskusteluun mukaan kun piti ainoostaan mun verensokeriarvoja puolivuosikontrolloida. Ja miten tää mun kipuilu ja sanailu, niinku siell ilfoorumilla jo pähkäilttin ja diagnosoistiin ett minä ite aggressiivinen, ni ku lokakuus yhtiökokouksen jälkijutusteluss täti hallituksen ja isäänöitsijän lasnäollessa sanoi ett hän pelkää minua ni mulla vastaväite lensi jo ihan täss ja heti -tyylillä ett  ja minä miehenä pelkään tuota sinun aggressiivisuuttas. näin bumerangina lensi sekin ketjuni otsikko(naisten seksuaaliväkivaltaisuus) il-foorumilta takaisin lähtöpisteeseensä. että miten mies tasapainoilee  aggressiivisten naisten lähipiirissä.

the same in English, use translation  Finnish > English.

edit 1.2.2016

niinku sitt tänäkin aamuna, oven avattuani naapurintäti porraskäytävässä, sanoi tervesitäjatätä, en osannut muuta kuin sanoa terve ja jatkoin matkaani sanattomaksi jähmettyneenä, ja sitte toisaalla kaupungissa tuli toinen mummo vastaan ja minä olin kuin naantalin aurinko hänen kanssaan jutellessani. Hämmentävää.

hämmentävää silleen ett minkä bumerangin minä kiertänyt. Ensin tuli yläkerran täti huutamaan mulle porraskäytävässä nyt sinä pikkupoika tulit väärille ihmisille  vittuilemaan, syystä kun ukollensa huomautin ett ny loppu saunavuorot, ku ukko päivysti saunan oven takana milloin minä viimeiseltä saunavuorolta pois lähden. Isännöitsijä tähän sanoi ett otat vaan saunan avaimen mukaasi ja viet sen takaisin saunan oveen seuraavana päivänä ni asia on sillä siisti. vaan eipä ollut tädille ei ukolle selvä vaan  jälkeenpäin tämä johti yhteen poliisioperaatioon.

ny sitt yli kymmenen vuoden jälkeen sama homma seinäntakustädin kanssa, ensin huomaa että täti saunassa porisee kymmentä vaille kun saunavuorot alkaa tasalta. isännöitsijä silloin viime vuoden  elokuussa sanoi ei tädillä saunavuoroa eikä saunamaksua. silti yllätin tädin viel toukokuussa viittätoista vailla saunasta. siitä se riemu synty josta  aiemmissa kommenteissani liiankin yksityiskohtaisesti olen kertonut. täti vaan raivosi ett kuka on valittanut, kiero savolainen kyttääjä diagnoosi kaikui. täti sanoi kesäkuuss ett hän on maksaa 100 euroa saunamaksua vastikkeessa seuraavassa kuussa ja sen jälkeen ei asiasta enää puhuta, isännöitsijä sanoi ettei mitään jälkimaksua ole sovittu eikä täti ole minulle mitään tositetta maksusta näyttänytkään ja sitt täti veti viel yhtiökokouksess esiin minä pelkään sinua pelkokerroinkortin sen jälkeen kun olin  esittänyt tädin pois  hallituksesta.

tällaisessa rumbassa sitä rohkeus puhumiseen kasvaa, toinen vaihtoehtoni  olisi ollut häntä koipien välissä sanattomana pakeneminen jotta naisilla ois hyvä olla.

edit 12.28

tässä välissä mailasin naisasialiittounionin puheenjohtajalle tämän blogin olemassaolosta.