1. Kuule, kun minä hain suomennoksen tuossa paidassa oleville sanoille guilt ja shame, ja minusta sinun ei tarvitse tuntea niitä tunteita… se mummosi (toivottavasti) tunsi mielessään molempia, jos hän ymmärsi sen, miten sellaiset puheet säikyttää ja pelottaakin lasta ja vielä nuortakin ihmistä…

    -Lulu-

    Like

    1. Hei Lulu, kamppailen nyt tunteitteni kanssa, rippaan survisterin netistä vaiko en, tänään laskiaissunnnuntai vaan ovee en oo ulos avannut, en käynyt ulkona eilenkään, ollut vaan lähinnä makuuasennossa, mietin sitä kun siin ylen masennustestissä sain 20 pinnaa ja siin neuvottiin ottamaan yhteyttä lääkäriin jos pinnoja yli 12… mä oon aika maissa..

      no sitt tulee näitä sun kommenttejas joihin on pakko vastata, tää on ny viikon vanha blogi ja näyttökertoja on 494 ja vierailijoita 11.

      tosta voit myös päätellä mistä mä kaivelin survivorman-nimen il-nikikseni, sill oli pitkä kypsytysaika ja sehän meni siin alkumetrell jo jorpakkoon kun se IL-jengi ei osannut englantia..

      noi sanat, ne oli kaikki kappaleotsikkoja toss kirjass jonka lisään tähän postaukseen..

      love = rakkaus, se on itsestäänselvyys?

      hate = viha, se on tila joka syntyy simputuksesta

      fear = pelko, jota lapsi kokee

      trust = luottamus, se on hankittava ja jonka voi menettää

      shame = häpeä, joka ottaa vallan ihmisestä

      guilt = syyllisyys, jota sisällään kantaa

      armo = hyväksy tapahtunut

      forgiveness(forgivingness) = anteeksiantoa, anna ittelles anteeksi ett noin vaan on elämä mennyt

      healing = tervehtyminen jostain

      tuolloin kymmenen vuotta sitten en tiennyt mitään bravesta = rohkeus

      Like

  2. courage on parempi käännös tolle rohkeudelle, kuten toss kirjan kanness, toi kirja, sen käsiin saaminen oli oma zembalonsa, netist löysin ett sellainen, no eihän sitä suomest löytynyt 90-luvulla, eka version tilasin kaukolainauksena kirjaston kautta Tukholmasta ku ei sitä suomenkirjastoista löytynyt, kirjastovirkailijalle(nainen) sanoin ett isänäidin tekojen takia, sitt ku kirja lähti takaisin tukholmaan, menin suomalaisen kirjakauppaan ja sitä kautta amerikasta tilaten kirjan sain käsiini, sitä ku yhess kuntoutusjaksolla esittelin ett täss kirjass kaikki oleellinen ni se yks naislääkäri takavarikoikin kirjan minulta kun kirja hänen mielestään sotki kuntoutustani, no mä seuraavana päivänä otin yhteyttä potilasasiamieheen ja lääkäri antoi kirjan kiltisti takaisin minulle.

    Like

  3. Hei! Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä ja olen “hengessä” vierelläsi… mutta voithan sinä mennä käymään lääkärissäkin, jos sinusta siltä nyt tuntuu, että pitäisi saada jotain konkreettistakin apua. Kukapa meistä ei katuisi menneitä vuosia ja vääriä valintoja sekä laiminlyöntejäkin joissakin asioissa. Minäkin hyvin usein…

    -Lulu-

    Like

    1. … mä niinku vuosikymmenet pitäny nää asiat omina tietoinani neljän seinän sisällä ja sitt tää kaikki alko purkautua tällai ku mä nettiin .. nyt pitäis niit hoiavjohtajan viimekeväisiä sanoaj kelata ett katsele kuuntele vaan kevättä ja unohda ikävät eilisestä.

      Like

  4. Voi että se on joittenkin, varsinkin akkojen, ikävä tapa heittää tuollaisia “helppoheikkimäisiä” mielipiteitä suustaan, kun itsellä menee kaikki hyvin. Niinkuin kerroinkin eilen siinä yhdessä viestissäni, niin mulla on usein jo aamulla masentunut olo, mihin en edes syytä tiedä. Varmaan alitajunnasta nousee unen aikana “pintaan” niitä menneisyyteni ikäviä asioita. Sellaista oli silloinkin, kun tyttäreni asui vielä kotona, niin ettei se hänen muuttonsa ulkomaille ole mikään muu kuin lisäsyy masentua.

    -Lulu-

    Like

  5. Minä tässä mietin, että kyllä sillä on varmasti joku tarkoitus, että me kahdestaan täällä nyt viesteilemme, olemmehan “sielunsisaruksia”. Iltiksellä meitä oli useampia, mutta eihän siellä meidän lisäksemme muut kuin joskus se “mts” kertonut menneisyydestään ja vaikeista lapsuusajoistaan… hän sitten välillä katuikin sitä, mutta minä en ole katunut mitään siellä enkä täällä kertomaani.

    Hyvää yötä ja rauhallisia unia sinulle! 🙂 toivottelee Lulu

    Like

  6. Myöhäisillan tervehdys, Survister! 🙂 Toivottavasti sinä olet voinut tänään paremmin!?

    Poimin noista kirjan kappaleotsikoista ensimmäisen eli love = rakkaus.
    Ei se ole tässä maailmassa aina niin itsestään selvä asia, mutta se on, että jokainen ihminen sitä tarvitsee… muodossa tai toisessa.

    Toiseksi ottaisin esille tuon brave eli courage = rohkeus.
    Ikääntyminen on tuonut minulle enemmän rohkeutta, sillä olin nuorena hirveän ujo ja alemmuuskompleksinen likka.

    Hyvää illanjatkoa ja koko alkanutta viikkoakin sinulle! 🙂 Terveisin Lulu

    Like

    1. rohkeus courage ? mä vaan mietin ett miks mä ny tällaisen blogin pystytin kymmenen vuotta sitten piirtämistäni lapsuudenkuvista vaikka se terveydenhoito-organisaation johtoportaassa istuva nainenkin sanoi viime keväänä ett katsele kuuntele vaan kevättä ja yritä unohtaa ikävät asiat. Eilen oli tunne, että sydämeni stoppaa suruun niin pahasti ahdisti kun aattelin ett elämässäin ei oo enää mitään taaksekatsottavaa jos sieltä ikävät asiat pitää unohtaa. minä nyt vaan suljen suuni, nollaan elämäni väliltä isänäidin hautajaiset – survister.blogspot.com-blogin sulkeminen. mietin sitäkin ett eutanasia, mistähän sais yhden fentanyl-laastarin. mä kiersin ny netin(Iltalehden kesksutelufoorumin) kautta ittellein seittemän lisävuotta hankkimassa, samalla kun henri saapui hollille tallentamaan ILfoorumi-viestejäni. tää blogi on testamentti noista seittemästä lisävuodesta.

      Like

  7. Hei Survister! Minä sanoisin sinulle, että yritä unohtaa se koko akka, joka sanoin tuolla lailla viime keväänä… eihän tuollaiset virkaintoiset muijat tiedä tosielämästä mitään, kunhan palkkansa eteen “huuliaan heiluttavat”! Eihän niitä menneitä ikäviä asioita voi noin vain unohtaa ja niinkuin olen kertonutkin sinulle, niin päivällä minäkin voin ne hetkeksi unohtaa, mutta yöllä, unessa ne taas pintaan putkahtaa.

    Sinä kerroit elämästäsi paljon niinä seitsemänä il-foorumin vuotena, mutta varmasti paljon jäi kertomattakin… sellaista, mitä ei voi kertoa kaikille ja luulenpa, että ne asiat ahdistavat sinua eniten.
    Sellaista, mitä voi kertoa vain kahden kesken ja “livenä” – no skype on myös käsittääkseni aika luotettava.

    Kuka on Henri? Jos hän on se tyyppi, joka sinua vainoaa, niin minä sanon hänelle, että “meneppäs Henriboy kauppaan ja osta sieltä hame päällesi tai hae sellainen mammasi vaatekaapista”.

    Olen nyt lähdössä asioille, mutta tulen koneelleni illalla. Minulla on vielä paljon asiaa sinulle…

    Hyvää laskiaistiistaita sinulle toivotellen -ystäväsi Lulu-

    Like

  8. Hei! 🙂 Oletko sinä itse tuo “virtahepo olohuoneessa” olevan otsakkeen alla istuva vaaleatukkainen poika, jolla on naamari…? Kysyy Lulu

    Like

  9. Hei Survister! 🙂 No niinpä se onkin ja ehkä poika kirjan kannessa on Tommy Hellsten itse.
    Kirjan uudemmassa painoksessa näyttää olevan erilainen kansikuva. Taidan hankkia tuon kirjan itselleni, vaikka netistä tilaamalla.

    Hyvää illanjatkoa sinulle! 🙂 toivottelee Lulu

    Like

Comments are closed.

%d bloggers like this: