Hei! Kyllä se kodin yleinen ilmapiiri taisi olla teilläkin usein niinku “ruutitynnyri” – kuten se oli meilläkin! Se mummosi oli koko ajan siinä läsnä ja kuin tosiaan se “Virtahepo olohuoneessa”. Oletko sinä lukenut sennimisen kirjan? Minun lapsuuskodissani ne “hepot” olivat ankara, usein pahantuulinen ja sulkeutunut isäni sekä usein kodissamme vieraillut hänen yliankara sisarensa.
Nykyisessä kodissani ja perhe-elämässäni se “hepo” on ollut ja on “persoonaton” alkoholi…
Sinulla on siis vuotta vanhempi serkkupoika? Oletko koskaan hänen kanssaan tekemisissä?
Huomasin tuossa hautajaiskuvassa nyt sen yksityiskohdan, että sinulla on värikkäät vaatteet, toisilla arkunkantajilla mustat puvut…
joo, oon lukenut virtahevon ja mä ostin joskus äidille tuon kirjan joululahjaks, kait se ny siellä sisarusten perikunnalla, en o ton hautajaisten jälkeen serkkupoikaan törmännyt, kait mä olin hälle kateellinen ku mummo ain jankutti miten siell tyttären perheess siell on kaikki hyvin ja lapset kilttejä.
minä sanoin mummon hautajaisaamuna äidille etten lähde hautajaisiiin ja sitt äiti siihen ett no lähdethän sinä, no mä siin viskasin päälle kauhtuneita hyntteitä mitä lie kaapista löysin ku enhöän mä silloin, niin mull oli suhteet kaikkiin isään veljiin kauhtuneet että siin ois osannut aatellakaan ett hautajaisiss pitää pukeutua mustiin. no ne ortodoksihautajaiset ne kestää ikuisuuden ja silloin mun sielussain jotain särähti ku ihmiset itki arkun ympärilla ja ja.. sitt ku arkkua hautaan ni siin hässäkäss ei ollut etuköäteen kantajiakaan valittu ja mun isoveli kieltäyty isän pyynnöstä ja sitt mä jouduin kantaan mummon arkun hautaan, yks kelan asiakasneuvoja(nainen) totes mulle joskus ettei minun ois tarttentu mummon hautajaisiin mennä, sen verta kelassakin oltiin selvillä näist mun lapsuusjutuista.
Hei! Kyllä se sinun mummosi olikin varsinainen piru ihmiseksi, ei voi muuta sanoa! Minä vihaan kaikenlaista vertailua, koska olen saanut siitä itsekin kärsiä tiettyjen sukulaisteni taholta.
Tuskin siellä tätisi perheessä oli sen kiltempiä lapsia kuin teilläkään ja se on ainakin varmaa, että teillä/sinulla oli kiltempi äiti. Tyttäret kun muistuttavat enemmän tai vähemmän omia äitejään…
Kuuluiko se siihen ortodoksiuskontoon vai miksi se isoveljesi ei voinut kantaa mummosi arkkua? Olitko sinä fyysisesti riskempi kantajaksi? Uskon, ettei se ollut sinulle helppo tehtävä niinkuin ei ollut se koko hautajaisiin osallistuminenkaan. Olen tainnut sanoa tämän siellä il-foorumillakin viime vuonna, että sinä kyllä hautasit silloin mummosi fyysisen olemuksen, mutta…?
no en kai mä sitä suttaamatta ois uskaltanut julkistaa…. sekin päivä meni pieleen kun, ois mummo vaikka mennyt diakonin kanssa vanhustenkerhon retkelle, mä olin siin sitt niin tuohkeissani mummolle ett revin hänen yo-adressinsa ja heitin silput kammarinovesta sisään, mummo kälätti ett tämän hän kyllä kylällä kertoo, äiti yritti toppuutella minua ja isä oli taas jossain… prkl.
Voisit sinä minulle sen ylioppilaskuvasi jossain näyttääkin ;), samoin minäkin omani sinulle. Olen oikeastaan aika nätti likka siinä kuvassa, tosin sen ajan tyyliin kuului vähän retusoida mustavalkoisia kuvia. Mulla on vielä tallella vanha ylioppilasleninkini ja tyttärenikin taivasteli, että “oletpa sinä äiti ollut silloin hoikka” :D.
Eipä sinulle jäänyt kovin mukava muisto siltä päivältä, jonka pitäisi olla nuorelle ihmiselle yksi ihanimmista. Tietynlaista dramatiikkaa sisältyi minunkin yo-juhlapäivääni, mistä johtuen valokuvausaikaakin piti siirtää myöhempään ajankohtaan.
survister 
Hei! Kyllä se kodin yleinen ilmapiiri taisi olla teilläkin usein niinku “ruutitynnyri” – kuten se oli meilläkin! Se mummosi oli koko ajan siinä läsnä ja kuin tosiaan se “Virtahepo olohuoneessa”. Oletko sinä lukenut sennimisen kirjan? Minun lapsuuskodissani ne “hepot” olivat ankara, usein pahantuulinen ja sulkeutunut isäni sekä usein kodissamme vieraillut hänen yliankara sisarensa.
Nykyisessä kodissani ja perhe-elämässäni se “hepo” on ollut ja on “persoonaton” alkoholi…
Sinulla on siis vuotta vanhempi serkkupoika? Oletko koskaan hänen kanssaan tekemisissä?
Huomasin tuossa hautajaiskuvassa nyt sen yksityiskohdan, että sinulla on värikkäät vaatteet, toisilla arkunkantajilla mustat puvut…
-Lulu-
LikeLike
joo, oon lukenut virtahevon ja mä ostin joskus äidille tuon kirjan joululahjaks, kait se ny siellä sisarusten perikunnalla, en o ton hautajaisten jälkeen serkkupoikaan törmännyt, kait mä olin hälle kateellinen ku mummo ain jankutti miten siell tyttären perheess siell on kaikki hyvin ja lapset kilttejä.
minä sanoin mummon hautajaisaamuna äidille etten lähde hautajaisiiin ja sitt äiti siihen ett no lähdethän sinä, no mä siin viskasin päälle kauhtuneita hyntteitä mitä lie kaapista löysin ku enhöän mä silloin, niin mull oli suhteet kaikkiin isään veljiin kauhtuneet että siin ois osannut aatellakaan ett hautajaisiss pitää pukeutua mustiin. no ne ortodoksihautajaiset ne kestää ikuisuuden ja silloin mun sielussain jotain särähti ku ihmiset itki arkun ympärilla ja ja.. sitt ku arkkua hautaan ni siin hässäkäss ei ollut etuköäteen kantajiakaan valittu ja mun isoveli kieltäyty isän pyynnöstä ja sitt mä jouduin kantaan mummon arkun hautaan, yks kelan asiakasneuvoja(nainen) totes mulle joskus ettei minun ois tarttentu mummon hautajaisiin mennä, sen verta kelassakin oltiin selvillä näist mun lapsuusjutuista.
LikeLike
Hei! Kyllä se sinun mummosi olikin varsinainen piru ihmiseksi, ei voi muuta sanoa! Minä vihaan kaikenlaista vertailua, koska olen saanut siitä itsekin kärsiä tiettyjen sukulaisteni taholta.
Tuskin siellä tätisi perheessä oli sen kiltempiä lapsia kuin teilläkään ja se on ainakin varmaa, että teillä/sinulla oli kiltempi äiti. Tyttäret kun muistuttavat enemmän tai vähemmän omia äitejään…
Kuuluiko se siihen ortodoksiuskontoon vai miksi se isoveljesi ei voinut kantaa mummosi arkkua? Olitko sinä fyysisesti riskempi kantajaksi? Uskon, ettei se ollut sinulle helppo tehtävä niinkuin ei ollut se koko hautajaisiin osallistuminenkaan. Olen tainnut sanoa tämän siellä il-foorumillakin viime vuonna, että sinä kyllä hautasit silloin mummosi fyysisen olemuksen, mutta…?
-Lulu-
LikeLike
Hei! Onko tuossa keskimmäisessä kuvassa taustalla oikealla sinun ylioppilaskuvasi… siis niinku “piilotettuna” tai jotain?
-Lulu-
LikeLike
no en kai mä sitä suttaamatta ois uskaltanut julkistaa…. sekin päivä meni pieleen kun, ois mummo vaikka mennyt diakonin kanssa vanhustenkerhon retkelle, mä olin siin sitt niin tuohkeissani mummolle ett revin hänen yo-adressinsa ja heitin silput kammarinovesta sisään, mummo kälätti ett tämän hän kyllä kylällä kertoo, äiti yritti toppuutella minua ja isä oli taas jossain… prkl.
LikeLike
ett semmoinen Dagen efter, adressi repesi, kupla puhkes paljon myöhemmin..
LikeLike
Voisit sinä minulle sen ylioppilaskuvasi jossain näyttääkin ;), samoin minäkin omani sinulle. Olen oikeastaan aika nätti likka siinä kuvassa, tosin sen ajan tyyliin kuului vähän retusoida mustavalkoisia kuvia. Mulla on vielä tallella vanha ylioppilasleninkini ja tyttärenikin taivasteli, että “oletpa sinä äiti ollut silloin hoikka” :D.
Eipä sinulle jäänyt kovin mukava muisto siltä päivältä, jonka pitäisi olla nuorelle ihmiselle yksi ihanimmista. Tietynlaista dramatiikkaa sisältyi minunkin yo-juhlapäivääni, mistä johtuen valokuvausaikaakin piti siirtää myöhempään ajankohtaan.
-Lulu-
LikeLike